30.10.2009

Marokkolainen couscouslohifile

Taannoisessa glorian ruoka&viini lehdessä oli kivoja lohireseptejä. Tähän marokkolaiseen couscouskuorrutteeseen tuli purjoa, limetin mehua, mustia oliiveja, korianteria, suolaa ja ripaus sokeria. Puoleksi tunniksi uuniin ja nautittiin vuohenjuustosalaatin kera.

Lisäksi nappasimme alkosta suositusviinin, joka oli ranskalainen punkku - Beaujolais Bernolin. Ajatuksena oli että marjaisa ja notkea punkku toisi marokkolaiset mausteet paremmin esille. Kuten moni ranskalainen viini, tämäkään ei sellaisenaan maistunut miellyttävälle, mutta ruokajuomana alkoi toimia.

Couscouskuorrute tuli reunoilta kivasti rapeaksi, mutta kokonaisuudessaan mausteita olisi voinut käyttää vieläkin rohkeammin. Kaneli ja jeera olisi varmasti toiminut. Hyvä ateria jokatapauksessa.

25.10.2009

Yrttiruisnäkkileipää

Tutustuimme aikoinaan ravintola Paakarissa hyvään oma tekoiseen näkkileipään, jolla ei ole mitään tekemistä perinteisen koulunäkkärin kanssa. Paakarin näkkäri on muuten sen verran kuuluisa että sitä tullaan englannista asti hakemaan.

Viime viikolla törmäsin ihan sattumalta oman näkkileivän reseptiin, joka muistutti ulkonäöltään kovasti tätä Paakarin näkkäriä. Nappasin ohjeen talteen ja viikonloppuna vaimoni innostui sitä tekemään.

Näkkärin pitäisi antaa rapsakoitua vielä tähän päivään, mutta pakkohan sitä oli mennä jo mutustelemaan. Lieneekö luomuruisjauhojen ansiota vai loistavan kokin, mutta kylläpä oli hieno rukiin maku. Ehdoton hitti.

Karitsan sisäfilettä ja salaattia

Vierailimme viikonloppuna stockan herkussa ja sieltä irtosi mukaan italialaista salamia, raaka-makkaraa sekä karitsan sisäfilettä tuoreyrttimarinadissa.

Karitsan sisäfile valmistuu sananmukaisesti hetkessä pannulla. Hetkeksi vetäytymään ja sitten lautaselle sekä sormisuolaa pintaan. Vaimo valmisti raikkaan tuoresalaatin kyytipojaksi. Kyllä liha voikin olla mureaa. Tämä on niin sanottu takuuvarma ateria.

Nachos ja omaa salsaa

Meillä on ollut jo vuosia perinne että silloin tällöin pidämme meksikolaisillan. Totta puhuen viime vuosina iltaa ei ole pidetty koska valmiit salsat ja muut tykötarpeet eivät ole enää viehättäneet. Onneksi on tullut ymmärtäneeksi että monet monimutkaisilta kuullostaneet ainekset on yleensä varsin yksinkertaisia valmistaa.

Tämän kertainen juttu sai alkunsa kun ostiskelin taannoin marketista Aji Crystal nimistä chiliä, joka työkaverin kertoman mukaan on rankattu yhdeksi parhaimman makuisista chililajikkeista. Eli salsa valmistui hesarin ruokasivujen ohjeen perusteella kahdella aji crystal chilillä terästettynä. Ajihan on 1-10 tulisuusasteikolla 6, ja putsasin chilit huolellisesti sisuskaluista ettei salsa olisi liian tulinen.

Itse nachos lautaselle ei tullut mitään muuta kuin tortilla chipsejä, juustokastiketta ja omaa salsaa. 180 astetta ja 5-8 min. Sitten vielä guamolea päälle.

Oliko sitten Aji Crystalinkin ansiota, mutta meitin mielestä salsa onnistui ihan älyttömän hyvin.

22.10.2009

Italian Takeaway

Jo toisen kerran otimme päivälliseksi Delizie da Perlan naposteltavia. Tällä kertaa vaimo pääsi valitsemaan munakoisoteeman. Tomaattipaistosta grillatulla munakoisolla, lasagnea munakoisolla ja juustolla, pizzetta munakoisolla sekä piirakkapaistosta, missä siinäkin oli muun muassa munakoisoa.

Maut ovat älyttömän täyteläisiä ja maukkaita - olisipa kiva tietää miten Carlo ruoat valmistaa. Uskoisin, että ainakin kunnon raaka-aineet näyttelevät suurta osaa.

Pizzapohja sekä piirakkapaistos on tehty erikoisesta leivän ja piirakkapohjan välimuodosta, siksi nimi pizzetta.

19.10.2009

Savustettu nieriä ja pinaattikeräkaaliwokki

Viikonlopun päätteeksi savustimme nieriän. Rankkaan nieriän parhaimmaksi savustuskalaksi, jopa ahvenen ohi. Savustaminen on vieläpä helppo tapa tehdä ruokaa, kunhan pitää huolen että ottaa kalan pois heti kun se on kypsää, sillä siitä eteenpäin se vain kuivuu.

Oheen vaimo valmisti pikkuwokin, johon tuli pinaattia, omaa keräkaalta, saksanpähkinöitä ja jättikatkaravunpyrstöjä. Mausteena loraus valkkaria sekä jeeraa ja kuminaa.

Intialainen lammaspata

Tässä on lammaspata meidän makuun. Etsiskelin parisen vuotta sitten hyvän lammaspadan ohjetta, ja kun sattumalta törmäsin tähän, olin myyty. Sitä vaan joistakin ohjeista jo näkee/tuntee että toimii.

Lammaspadan kanssa couscous toimii täydellisesti. Erittäin mausteista ja hyvää. Banaania ei ensimmäisenä yhdistä intialaiseen ruokaan mutta tässä se tuo mukavaa hapokkuutta pataan. Alla ohjeentapaista.




  • kuullotellaan 2 tl currytahnaa (tai jauhetta), 3 valkosipulia ja sipuli öljyssä
  • lisätään siivutettu lammas (500 g ulkofile) ja ruskistetaan hieman
  • lisätään 2 dl kookosmaitoa, 3 dl kanalientä, kanelitanko, laakerinlehti, 3 neilikkaa ja ripaus cayennepippuria
  • annetaan porista kannen alla n. 50 min
  • lisätään paloiteltu banaani, rusinat sekä paahdetut cashewpähkinät
  • lisäsimme vielä itse tuoretta korianteria mitä ei alkuperäisessä ohjeessa ole
  • Tonnikalaa viikunasalaatin ja couscousin kera

    Poikkesimme vaimon kanssa markettiin kotimatkalla tarkoituksena hakea parit kunnon sisäfileet. Jotenkin mikään ei oikein iskenyt joten siirryimme kalatiskille ja tiski olikin juuri ladattu ties millä herkuilla. Otimme paksun siivun tonnikalaa.

    Kuumensin parilan niin kuumaksi kuin sen ikinä sai ja käristin tonnikalaa noin minuutin per puoli. Hetkeksi folioon vetäytymään. Sillä välin viimeistelimme kattauksen. Tonnikalafileen kanssa nautimme viimeiset viikunat sekä couscousia.

    16.10.2009

    Lohilasagne

    Teemme harvoin lasagnea, mikä johtunee siitä ettei se ole koskaan ollut vaimon suosikkiruokia. Nyt ladoimme vuokaan juustoista valkokastiketta, pastalevyjä, ohuita lohisiivuja, omaa tomaattikastiketta sekä omia paprikakuutioita kolmeen kerrokseen ja lopuksi gruyereraastetta valkokastikkeen päälle.

    Sanoisin että onnistui älyhyvin ja vaimokin piti suuresti, että varmasti tulee tehtyä toisekin - eli jatkoon.

    Työkaverini vinkkasi tehneensä tuorepastalevyt itse koneella ja sanoi, että se nosti lasagnen aivan omalle tasolleen. Pitänee koittaa, koska itse tehdyt raviolit ovat helposti parasta ruokaa ikinä.

    15.10.2009

    Risotto Alle Vongole & Viikunasalaatti

    Viimeaikojen parhaasta ateriasta vastasi vaimoni ja minun ei tarvinnut kuin istua pöytään. Ateria koostui italian matkalta tuoduista venussimpukoista sekä lähimarketin harvinaisesta herkusta eli viikunoista.

    Simpukat ajateltiin käyttää ensin pastan kanssa, mutta koska erillistä kastiketta ei tehnyt mieli niin päädyimme risottoon, mikä jälkiviisaana oli täysin oikea valinta. Venussimpukat ovat erittäin pieniä, mutta todella maukkaita. Joten pieni pelko, että simpukat katoavat risoton sekaan oli turha. Melkein tunsi rantaravintolan merituulen kasvoilla kun fiilisteli makuja :)

    Viikunoiden kanssa nautimme vuohenjuustoa, paahdettuja saksanpähkinöitä sekä omenaminttua. Että voi muuten olla järisyttävä makumaailma, kun pistää viikunan päälle nokareen vuohenjuustoa, palan saksanpähkinää ja päälle omenaminttua. Suosittelen.

    Kalapullia ja inkiväärikermakastiketta

    Meillä oli pakkasessa vielä pari rasiallista itämaisesti maustettuja haukikalapullia. Vaikka pullat ovat erittäin syötäviä sellaisenaan, mietin josko koittaisin jotakin tuunausta kermakastikkeen muodossa. Hieman oli pelko puserossa kun sekoittelin kermaa happamien ainesten joukkoon, mutta onneksi ei tullut puuroa.

    Kastike meni jotenkin näin. Kuullotellaan erittäin ohueksi leikattu valkosipuli öljyssä ja lisätään lusikallinen inkivääritahnaa. Lisätään sherryviinietikkaa ja sekoitellaan hetki. Sitten puoli desiä kermaa kunnolla sekoittaen. Lisäsin vielä hieman jauhoja että kastikkeen koostumus oli hyvä.

    Äkkiä ei tule mieleen, että olisin missään saanut samanlaista kastiketta. Inkiväärin maku olisi saanut olla voimakkaampikin, mutta toisaalta nyt maut olivat tasapainossa. Olin koko ajan haistavinani kastikkeesta myös kookoksen tuoksun. Joka tapauksessa hyvä kokeilu, täytyy muistaa tehdä toistekin.

    Ohessa aina hyvää couscousia ja jättikatkarapusalaattia.

    Luonnollinen välipala

    Päätin aamupäivän koiranulkoilutuslenkillä metsässä, että tässäpä on hyvä tilaisuus napata välipala-aineksia. Metsähän notkuu suppilovahveroita ja otin pari kourallista suurimpia sieniä.

    Paistoin sienistä nestettä pois ja lisäsin sipulit kuullottumaan. Maustettu munamaito sekaan. Lopuksi omaa tomaattia ja paprikaa antamaan raikkautta. Raapustin päälle vielä parmesaania. Lähiruoka on aina hyvää.

    12.10.2009

    Keräkaalta, paprikaa ja possua wokissa

    Satokausi senkun jatkuu. Nyt nostimme keräkaalta. Varovaisen tutkiskelun jälkeen totesimme, ettei yksikään tuholainen ollut kaalinpäihin eksynyt. Että kaalikin voi olla kaunis sisältä :)

    Kaali ja omat paprikat lisättiin ruskistamiini possun sisäfilesuikaleiden joukkoon. Maustoin hässäkän soijalla, kalakastikkeella, sherryviinietikalla ja vaalealla siirapilla.

    Pizzan rapsakka puoli

    Lyhyenä väliartikkelina vain totean, että tulee sitä meidänkin uunissa kunnon rapsakka pizzapohja. Työkaverin vinkeillä onnistuin saamaan jopa keittiötä lähinnä olevan palovaroittimen osoittamaan kokeilulleni kunniaa, piippaamalla tasan 10 kertaa :)

    8.10.2009

    Palsternakkapyreetä ja strutsinmaksaa



    Nostimme viikonloppuna myös viimeiset palsternakat. Täytyy tässä vähän kehuskellä palsternakkaa, mikä on aivan loistava juures ja sopii vaikka mihin. Tällä kertaa teimme palsternakkapyreetä ja sehän sopi loistavasti hienostuneen strutsinmaksan seuraksi. Maksa tehtiin hyväksikoetulla tyylillä, eli ohuina siivuina sipulien kanssa pannulla.

    Spagettikurpitsaa höystettynä



    Vielä on muutama spagettikurpitsa jäljellä. Valmistimme yhden viikonloppuna ja mukaan tuli mozzarellaa, vähän chorizoa ja pinjansiemeniä.

    Helppoa ruokaa, koska riittää kun koko lötkö pistetään 15-25 min keittymään, sitten avataan ja siemenet pois.

    Pizzaa, pizzaa


    Lainasin taannoin työkaverilta Jamie Italiassa kirjaa ja tein pizzaa. Taikinan koostumus oli oikein hyvä ja helppo kaulita. Omaa tomaattikastiketta ja täytteeksi kylmäsavulohta ja mozzarellaa sekä salamia ja provolonea.

    Oikein maukasta pizzaa. Pohjia olisi voinut käristää vielä enemmänkin. Myöhemmin työkaveri kertoikin että hän pitää uunia 270 asteessa ja vielä yksi pizza kerrallaan uunin alaosaan. Ja näin tulee rapsakkaa pizzaa.

    Jamie Italiassa kirja vaikutti muuten oikein mukavalta ja muistutti meitin tämän kesän lomamatkasta. Täytyy hommata, jos vastaan sattuu.