Kanttarellirulla

Sienien löytäminen ja poimiminen on mukavaa puuhaa. Ensinnäkin metsässä kävelystä saa liikuntaa ja mielenrauhaa. Lisäksi saa hyvää lähiruokaa ilmaiseksi. Viime kesänä yritimme käyttää sieniä heti, kun ne oli poimittu, mutta kyllä niitä niin paljon taasen oli että pakastin oli aivan täynnä. Tällä kertaa teimme kanttarellirullan.

Käytimme valmista lehtitaikinaa, joka kaulittiin ohueksi. Kanttarellit paistettiin pannulla sipulin ja ranskankerman kanssa ja lisättiin rullaan. Lehtitaikinarullan sisälle tuli lisäksi hieman aurinkokuivattua tomaattia, paahdettua pekonia, rosmariinia ja juustoraastetta. Oikein hyvä jatko kesän loistaville sieniruoille.

Parmesaanikana ja parsakaaliperunapyree

Tämä ohje on ollut mielessäni jo pitkään ja on vain odotellut inspiraatiota. Ja vaikka kana ei ole meidän suosikkiruoka-aineitamme, niin tästä ohjeesta voi jo ennalta maistaa millaista lopputulos tulisi olemaan - ellei kokki onnistu hommaa tyrimään.

Alkuperäisen ohjeen näin Jamien valmistamana, joten ohje ei todellakaan ole kovin monimutkainen.

Kanarintafileiden päälle tulee silputtuja yrttejä (basilika, rosmariini), suola ja pippuri. Lisäksi päälle raastetaan hieman sitruunan kuorta ja runsaasti parmesaania. Lopuksi päälle levitetään ilmakuivattua kinkkua että file peittyy kokonaan. Sitten file lyödään tasaisen littanaksi (noin 1 cm) tuorekelmujen sisällä. Tällä tavalla yrtit ja mausteet tunkeutuvat kanaan. Tämän jälkeen kypsennetään kohtuu kuumalla pannulla kinkkupuoli ensin. Parmesaani sitoo sulaessaan fileiden päällykset paikoilleen etteivät ne käännettäessä irtoa. Ja koska file on hakattu tasaiseksi niin se kypsyy myös tasaisesti ja nopeasti pysyen mehukkaana. Kana tarjoillaan sopivina siivuina ja päälle tulee vielä pieni loraus balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Ohessa nautimme tuoresalaattia ja parsakaaliperunapyreetä. Kyllä minä tälläistä kanaa mielelläni syön. Kesällä tämän voinee helposti tehdä grillissä ja omista yrteistä. Sitä odotellessa :)

Nigellan chilipata

Tässä on täydellisen chilipadan ohje, jota olemme tehneet jo useasti mutta vasta nyt sain aikaiseksi blogattua sen. Alkuperäinen ohje on Nigella Lawsonin käsialaa (cornbread topped chili con carne). Pata on erittäin mausteista, eikä välttämättä kovin tulista, ellet niin halua. Tässä meidän hyväksi havaittu sovellus.


Kuullotellaan pari silputtua sipulia, pari silputtua punaista paprikaa ja pari raastettua valkosipulin kynttä öljyssä.
Lisätään chiliä maun mukaan (itse lisäsin 3 kuivattua omaa chiliä, mistä siemenet poistettu)
2 tl murskattua korianterinsiementä, jeeraa ja kokonaisia kardemummia
Lisätään noin kilo jauhettua lihaa (tällä kertaa jauhoin ylämaankarjan ulkopaistia) ja sekoitetaan meheväksi. Lisätään suola.
Lisätään annos (n. 2,5 dl) vaimon tekemää tomaattikastiketta, 1,5 dl tomaattipyrettä ja tölkki kidneypapuja.
Maustetaan vielä 1/2 tl kaakaojauheella ja ripauksella kanelia.
Haudutetaan kansi raollaan noin puolitoista tuntia.

Alkuperäisessä ohjeessä padalle tulee vielä maissileipäkuorrutus, mutta sen totesimme turhan vaivalloiseksi ja korvasimme tortilla chipseillä. Tortillat vain murskaksi ja ohueksi kerrokseksi padan päälle loppuvaiheessa että maut hieman imeytyvät. Päälle tulisi vielä voimakasta cheddarraastetta, mitä meillä ei ollut ja se korvatti voimakkaalla mahchegojuustoraasteella.

Chili, kaakao ja kaneli antavat padalle hienon lämmön ja korostavat mausteisuutta. Kuten sanottua tämä ohje on kestosuosikki.

Leipäkokeiluja Osa 3

Kerroin taannoin löytäneeni hyvän leipäohjeen "No-knead bread", eli suomeksi leipä jota ei tarvitse vaivata. Ohjeen loistavin piirre on kuitenkin sen hapan aromi, joka syntyy pitkästä käymisestä (18-24 h). Vaikka ohjeen leipä on aivan tajuttoman hyvää, siinä on yksi hankala vaihe - erittäin löysän taikinan hallitseminen käymisastiasta uuniin.

Olen tehnyt tällä leipäohjeella arviolta tusinan leipää ja arvelin että nyt voi alkaa sooloilemaan. Idea koko hankalan välivaiheen poistamisesta kokonaan oli kytenyt jo hetken mielessä. Vastaus on vuoka, eli käymisen jälkeen donkataan koko taikina vuokaan - ei voisi olla enää helpompaa. Pienellä jännityksellä seurasin, että kuinka taikina vuoassa käyttäytyy, mutta lopputulos oli erittäin onnistunut. Ensi kerralla uskaltanen pistää taikinan vain yhteen vuokaan, jotta leipä on hieman täyteläisemmän näköinen. Pinnastakin tuli oikein rapsakka vaikka alkuperäisen ohjeen yksi idea oli tuottaa leipään hyvä pinta pitämällä höyryä kannen alla uunissa.

Tässä alkaa olla ohje kohdillaan. Loistava maku ja helppo ohje.

Pikapasta, eli jättikatkarapuja, varsiselleriä ja sitruunapastaa

Tässä on varmaankin yksi nopeimmista ja herkullisimmista pikaruoista mitä valmistamme säännöllisesti. Resepti on vaimon käsialaa ja oli klassikko jo ensimmäisellä kerralla (vuosi puolitoista sitten). Valmistusaika on käytännössä noin 15 min. Ja sekin johtuu vain kuivapastan vaatimasta keittoajasta. Tuorepastalla aika lyhenisi alle 10 minuuttiin.

Kuullotellaan sipulia ja varsiselleriä öljyssä. Lisätään valkosipuli, noilly prat ja mausteet (korianterin siemen, chili, mustapippuri ja suola). Lisätään hieman pastan keitinvettä jos neste tuntuu kovasti haihtuvan. Kun pasta valmistuu niin lisätään juoksevan veden alla sulatetut jättikatkaravun pyrstöt. Tarjoillaan heti pastan kanssa.

Salaatti sinihomejuustolla, pekonilla ja pähkinöillä

Kylläpä tuli kesä mieleen, kun vaimoni teki salaattia päivälliseksi. Rapeaksi paahdettua pekonia, mietoa sinihomejuustoa ja pekaanipähkinöitä kiinankaalin ja fenkolin kera. Päälle hieman balsamicovinaigrettea.
Ohessa oli myös juustokolmioita, missä oli sinihome-ricottajuustotäyte lehtitaikinakuoressa. Päällä hieman murskattua hasselpähkinää.

Parmesaanilla ja yrteillä kuorrutettua lohta ja sitruunarisottoa

"Salmone in crosta di parmigiano ed erbe e risotto al limone"

Ruokakirjoja meilläkin on jo vaikka kuinka, mutta silloin tällöin törmää kirjaan joka tuo jollakin tavalla uutta inspiraatiota. Tälläinen kirja on Marko Koskisen "Passione: Intohimona italialainen keittiö", mikä on sattumalta valittu vuoden parhaaksi italialaiseksi keittokirjaksi koko maailmassa. Hommasin kirjan kirjastosta, ja odottelen josko vielä aika suolainen hinta tippuisi.

Lohi suolattiin suolaliemellä, mikä oli minulle uutta. Tällä tavalla kala suolaantuu tasaisesti myös sisältä ja valkuaisnesteiden tihkuminen pintaan vähenee kalaa kypsennettäessä. Lohelle tuli kuorrute missä basilikaa, tilliä ja parmesaania sekoitetaan muutamaan ruokalusikalliseen omatekoista majoneesia. Majoneesi oli myös kirjan ohjeilla tehty, ja mausteina oli dijonsinappia, balsamicoa ja sitruunamehua.

Sitruunarisottoon tuli sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä vain 3 desiä kanalientä, muuten pitäydyttiin perusrisoton ohjeessa. Mainittakoon että sipulia ja risottoriisiä kuulloteltiin noin 5 minuuttia öljyssä ennen kuin lisättiin lainkaan nestettä, eikä risottoon tullut alkoholia.

Oikein herkullinen resepti, missä todella raikas risotto tasapainottaa rasvaista kalaa. Ehdottomasti tehtävä uudestaan.

Hitaasti kypsytettyä lammaskaalta

Keräkaali on nyt edullista ja päätin tehdä lammaskaalta. Siivosin runsaan kilon lampaan paistia kalvottomaksi ja ruskistin pannulla. Sekoitin ruskistetut lampaanlihat pataan kuullotettujen kaalisuikaleiden kanssa. Lisäsin vähän vettä ja maustoin padan laakerinlehdilla, luonnonkuminalla, fenkolinsiemenillä, mauste- ja mustapippureilla, savupaprikalla, hunajalla ja suolalla. Hauduteltiin runsas kaksi tuntia 150 asteessa. Päälle tein vielä dijonilla ja sitruunalla terästettyä smetanaa. Loistavaa talviruokaa.

Kvinoaa ja sisäfilettä

Pääsimme taannoin nauttimaan astetta oudompaa lisuketta - kvinoaa. Maustoimme tätä etelä-amerikkalaista tuontiruokakasvia paahdetuilla pekaanipähkinöillä ja voilla. Oikein hyvää.

Hot! Chocolate

Pakkasen paukkuessa ulkona kuumensimme iltapalaksi kuumaa kaakaota. Neuhausin kaakaojauhetta oli vielä hieman jäljellä. Maustoin oman kaakaoni vielä omalla kuivatulla chilillä. Sitten kokoilemaan uutta palapeliä.

Anjovis-katkarapupizza

Usein italialaisissa resepteissä esiintyy anjovisfileitä, mitä ei suomalaisista kaupoista tahdo löytyä. Pakkohan niitä oli sitten ostaa kun keittiöelämästä niitä löysimme. Ne tulisivat pizzaan.

Jätin "Jamie at Home" kirjan ohjeilla tekemäni pizzataikinan nousemaan jä lähdimme päiväkävelylle. Ulkoilun jälkeen uuni täysille ja taikina pizzapohjiksi. 8 desin taikinasta tulee 3 erittäin ohutta pizzapohjaa. Pizzan päälle tuli vain oliiviöljyä, kirsikkatomaatteja, anjovisfileitä, katkarapuja ja hieman fetajuustoa.

Uunin jälkeen vielä paljon rucolaa ja hyvää oliiviöljyä päälle.

Oikein maukasta ja rapsakkaa. Anjovisfileet olivat voimakkaan makuisia ja aivan täydellisiä, mutta ehkä hieman liian suolaisia. Toimivat varmasti mausteena loistavasti.

Riistalintuja ja saksanpähkinäfetaporkkanapyree

Valmistimme uuden vuoden kunnniaksi viimeiset riistalinnut. Ruskistus padassa ja pata alhaiseen lämpöön uuniin yrttien kera noin 40 minuutiksi. Lisukkeeksi vaimo kehitteli fetalla ja paahdetulla saksanpähkinällä maustetun porkkanapyreen. Padan pohjaliemestä tehtiin vielä kermakastike.

Me emme tälläkään kertaa tienneet varmaksi mitä lintuja itseasiassa söimme, toinen oli varsin vaalea ja toinen erittäin tumma missä myös erittäin voimakas riistan maku.