Pannupizza

Pannupizzan idea on kytenyt mielessä alkuvuodesta asti kun luin "Jamie Amerikassa" kirjaa, missä hän tunnustaa että onhan se oikein tehty pannupizzakin hyvää. Googlettelin hieman ensin aloitusta että miten muut ovat pannupizzaa toteuttaneet - tulee muuten monta intialaisten väsäämää videota jos etsii YouTubesta "pan pizza" termillä. Ohjeita ja tapoja tuntui olevan monia - yhteistä vain pannu. Joissakin kuumennetaan pannu etukäteen ja toisissa ohjeissa ei pizzaa pistetä edes uuniin, vaan se tehdään kuten grillipizza mutta pannulla.

Lähdin seurailemaan Jamien ohjetta missä taikina on kiloinen peruspizzataikina, mihin ei kumma kyllä tullut lainkaan öljyä. Tomaattikastike niin ikään oli perustomaattikastike, miinus oregano, mitä ei sattunut nyt olemaan.

Taikinaa kohotettiin tuplakokoon ja sitten jaoin sen kolmeen osaan. Taikinapalat painettiin öljytyille pannuille kunnes pohja oli noin sentin paksuinen ja reunat kohoavat kunnolla. Sitten tomaattikastike levitetään pohjalle .

Pizzan päällinen erosi Jamien versiosta. Päälliseen kuullottelin punasipulia timjamia kunnes sipuli karamellisoitui. Kalkkunankoivesta revin palasia ja paahtelin niitä hieman pannulla, että saivat väriä. Sen lisäksi pizzan päälle tuli vain mozzarellajuustoa. Sitten 200 asteiseen uuniin alatasolle 20-25 minuutiksi.

Hyvää pizzaa. Erityisesti pohja täytteen kera toimi hyvin. Reunan "pulla" oli kyllä ihan ok, mutta vaati hieman täytettä mukaansa. Seuraavaan kokeiluun pitää tehdä kaksi muutosta. Taikinaan on lisättävä öljyä, sekä täytteeseen hieman makeutta lisää. Jonkinlainen makeahko barbeque-vivahde voisi toimia hyvin.

Leipäkokeita Osa 12 - Oliiviöljyleipä

Leipäkokeissa siirryttiin uudelle alueelle - oliivioöljyleipiin. Seurailemassani leipäkirjassa on kunnon luku oliiviöljyleiville. Alkuun tein pelkän perusoliiviöljytaikinan ja siitä kaksi suurehkoa leipää.

Aloitin leivänteon valinnaisella hapatteella, jonka väsäsin edellisenä päivänä. Hapate on minitaikina , eli samat aineosat kuin varsinaisessa taikinassa. Hapate saa "kehittyä" jääkaapissa yön yli.

Leiväntekopäivänä vaivattiin koneella runsas kilon taikina johon tuli jauhoja, öljyä, maitoa, hapatetta, suolaa sekä tuorehiivaa. Kohotusta oli yhteensä kolmisen tuntia ja välillä vaivattiin lisää. Taikina oli melko löysä, juuri ja juuri käsittelykelpoinen. Sitten leipä pellille, kevyt jauhotus ja siinä se sai kohota vielä 40 min ja sitten 250 asteiseen uuniin. Palamista pitää varoa. Pirskottelin vettä uuniin lisäämään kosteutta. Leivät kohosivat uunissa vielä lisää. Lienee huoneilma ollut liian kylmä ja kuiva.

Ensimmäisen leivän kohdalla uuni oli melko kuuma ja leipä alkoi saada väriä melko nopeasti. Alensin uunin lämpötilan toisen leivän kohdalla 225 asteeseen, mikä oli parempi vaihtoehto.

Hyvää leipää! Koostumus oli erittäin kuohkea, ja mukana oli muutama isompikin kaasukupla leivän pinnalla. Nautimme heti aika siivun pelkän balsamicon sekä oliiviöljyn kera - ja tietysti viinin. Leipä tuntui myös maustuvan seuraavaan päivään mennessä. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi leipäkirjassa on oliiviöljytaikinaan perustuvia tuotoksia on esim. panini, flatbread, schiacciata, grissini, chorizo & thyme roll.

Yksinkertaisesti hyvää

Olen aiemminkin fiilistellyt purjolla, että se on varmaankin yksi parhaimmista vihanneskasveista. Laitoin sitä taas lisukkeeksi kaapista löytyneen jämäkevätsipulin kera, mikä osoittautui suolalla ja valkosipulilla maustettuna aivan loistavaksi yhdistelmäksi. Ja lisuke sopi loistavasti lampaan sisäfileen kera. Yksinkertaista ja hyvää.

Hässäkkäpasta

Viime viikot on ollut uuden koiranpennun vuoksi hieman kiireistä, joten ruokapuoli on ollut lähinnä arkiruokaa. Mutta eihän se tarkoita etteikö arkiruoka olisi hyvää. Italialaisen keittiön hienoimpia oivalluksia on pasta, risotot ja pizzat. Ruokia mihin voi donkata edellisen aterian jäänteet jne. Tässäpä hauska hässäkkäpasta. Valmistusaika on käytännössä parikymmentä minuuttia siitä kun pistää pasta veden kiehumaan kunnes istahtaa ruokailemaan. Pastan "mausteeksi" tuli paahdettua hasselpähkinää, fetajuustoa, bresaola-kinkkua sekä tuoretta basilikaa

Leipäkokeita Osa 11 - Kotitekoiset ruispuikulat

Ruisleipää tuli tehtyä vanhalla reseptillä. Uutta sen sijaan oli pari työkaverin vinkkiä; 1) taikinasta muotoilin mukavia pikku leipäsiä. Juuri sopivan paksuisia että ne voi leikata kahtia. 2) taikina tehdään illalla jotta se voidaan jättää yön yli astiaan hapattumaan ja näin valmiin leivän maku on voimakkaampi.

Pääosassa ranskalainen luomukana

Stokmannilla harhaillessa törmäsimme herkussa ranskalaiseen luomukanaan. Päätimme testata väitteet, mitä näkee monissa ruokakirjoissa, että kunnon luomukana on hintansa väärtti. Testaus on ollut jo jonkin aikaa ajatuksissa, mutta harvoin keskustassa käyvänä ei kunnon luomukanaa oikein meinaa saada. Normaali broileri onkin harvoin meillä menulla kun takaraivossa vilkkuu välittömästi kuvat tehotuotannon huonoista puolista.

Ohjeista sen verran, että seurailin pääosin Nigel Slaterin "Konstailematonta kanaa" ohjetta kirjasta Appetite. Rintalihojen kohdalle nahan alle tungin sitruunankuoresta ja salviasta tekemääni maustesilppua. Vatsaontelon maustoin suolalla ja täytin sitten sitruunanlohkoilla ja lopulla maustesilpulla. Sidoin kanan taas kiinni. Pinnalle suolaa ja öljyä sekä salviavoita. Uuni 200 asteeseen. Asetin kanan muutaman valkosipulin kynnen päälle valurautapannulle kastiketta silmällä pitäen. Kypsennysaika tuli niin ikään Nigelin kirjasta, eli 20 min 500g kanaa kohti + 30 min. Kanamme painoi 1,45 kiloa, joten noin 90 minuuttia. Siirsin kanan puolen tunnin jälkeen alimmalle tasolle kun rintanahat alkoivat saada turhan nopeasti väriä. Tasan puolentoista tunnin päästä kana vetäytymään ja kastikkeen tekoon. Muussasin pehmenneet valkosipulit sekaan ja irroittelin muita kastikeaineksia pannusta vermutilla. Kermaa oli hieman lisättävä tasapainottamaan hapokkuutta. Salviaa vielä perään. Kanan lisäksi teimme vain raikkaan tuoresalaatin rucolalla ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Kana oli oikein kypsää ja esimerkiksi koivista lihat irtoilivat luista melkein kosketuksesta. Rintalihojen päällä ollut maustesilppu oli pitänyt lihat mukavan mehukkaina. Sitten se maku. Tosi hyvää - varsinkin koipien "drumstickit" ja ruoka tuli ahmittua melkoiseen vauhtiin. En muista milloin olisin kanannahkaa viimeksi syönyt, mutta nyt tuli mutusteltua tyytyväisenä rapsakkaa rintalihanahkaa. Kastike oli melkoisen tiukkaa sellaisenaan, mutta kappas - toimi täydellisesti kanan kanssa. Luomukanaa on ehdottomasti ostettava lisää. Ja mukava taas palata kanareseptien pariin, mitä on tullut pitemmän aikaa ohitettua lukiessa ruokakirjallisuutta.