Hernerisotto

Tämän kesän viimeiset omat herneet valmistettiin risotossa. Perusrisottoon vain hieman sitruunan mehua sekä tietysti herneet. Eräs sukulainen sanoi joskus, että risottoa voisi syödä joka päivä. Näinhän se on.

Makeat ribsit laitikkalasta

Eihän kesä ole mitään ilman ribsejä. Paluumatkalta sukulaisilta poikkesimme laitikkalassa Kesänmaussa. Osuimmekin juuri sopivasti sillä tiskit taisivat olla juuri täydennetty kaikella mielenkiintoisella. Juustojen ja jauhojen lisäksi mukaan tarttui kunnon ribsit.

Olen ehdottomasti mureiden ribsien puolella, kun taas vaimo pitää semmoisista missä on vielä järsittävääkin. Nyt oli meikäläisen version vuoro, joten donkkasin ribsit vuoan pohjalle ja peitin marinadilla, jossa oli tummaa olutta, sipulia, hujajaa sekä savunmakuista BBQ-kastiketta. Kuumaan uuniin, ja kun alkaa poreilla alennetaan lämpöä ja peitetään foliolla. Runsaan 2 tunnin hauduttelun jälkeen pistin grillin kuumaksi ja ribsit hakemaan kunnon pintaa missä yhdistyvät makea glaseeraus sekä rapsakka käristys.

Oikein onnistunut lopputulos. Haudutus oli juuri oikean mittainen, eli liha irtoaa luista, muttei liian helposti vaan grillauksessa kääntely onnistui hyvin. Sopivan makea ja savuinen marinadi toimii kyllä hienosti.

Vuohenjuustomansikkasalaatti ja fenkolivoisiika

Mansikkasatoa tulee kokoajan niin paljon kuin jaksaa syödä. Vaimo keksikin mielenkiintoisen tavan käyttää mansikkaa - salaatissa yrittien, vuohenjuuston ja balsamicon kera. Ihastuin heti! Alkuruokana toiminut salaatti nautittiin sherryn kanssa.

Pääruokana oli oman maan perunaa ja marketin pikkusiikaa. Niin ikään vaimon ideasta kokeilimme fenkolinlatvoja maustevoihin siialle. Hyvin toimi. Fenkolinlatvat ovat hyvin aniksen makuisia, tulee väkisin mieleen jokin irtokarkki.

Hernepapupasta toscanalaisittain

Reissun jälkeen pastat ovat olleet kovassa suosiossa meitin huushollissa. Päivän menu luotiin aamupäivällä lukkoon, kun vaimo ilmoitti, että härkä-, metripapuja ja herneitä on taas saatavilla kasvimaalta. Pastana kokeiltiin italian matkalta tullutta orecchiette eli pikkukorvapastaa.

Mausteina toimi luonnollisesti voi ja parmesaani. Sen lisäksi leikkasin italiantuliaissalamista (salame toscana) hyvin ohuita siivuja antamaan makua. Helppoa ja hyvää.

Mikähän sitä meikäläistäkin vaivaa, kun matkoilta kiikuttaa oliiviöljyjä ja salamia, eikä viskipulloa kuten valtaosa muista matkustajista.

Viareggio

Olipas taas mukava lomareissu. Avoin agenda ja rentoutuminen mielessä toimii meille. Ja mikään ei ole parempi tapa aloittaa kesälomaa kun häipyä hetkeksi arkimaisemista. Tässä vielä muutama kuva Viareggiosta.

Verrazzanon viinitila

Jo pidempään olemme miettineet viinitilalla vierailua, nyt siihen tarjoutui tilaisuus matkanjärjestäjän toimesta. Ajoimme viareggiosta sisämaahan Chiantin alueelle halki tyypillisen toscanalaismaiseman - sypressejä, kukkuloita ja maatiloja.

Itse viinitila oli suuren kukkulan laella jota ympäröi viiniköynnös- ja oliivipuupalstat. Tila oli todella upea. Kaikesta huokui historia.

Seuraavaksi suunnistimme kellareihin katsomaan miten se viini kypsyy :)

Tilan kellareissa oli hyvinkin vanhoja viinejä - jäi hämäräksi olivatko ne juotavia vai ei.

Lisäksi tila tuotti oliiviöljyä sekä ilmakuivattua villisianlihaa.

Tutustuminen päättyi luonnollisesti viininmaisteluun. Meille katettiin maistelua varten erilaisia yhdistelmiä leipää ja leivänpäällisiä, oli oliiviöljyä, kahta lajia salamia sekä ilmakuivattua kinkkua. Itse leipä oli tyypillistä toscanalaista lähes suolatonta maalaisleipää. Viinejä oli kolmea lajia, perusviiniä, Chianti Classicoa ja Chianti Classico Reservaa. Reserva oli tietysti pehmein ja paras. Viineistä jäi ainakin minulle semmoinen vaikutelma että toimisivat oikean ruoan kanssa parhaiten. Tila valmisti myös Vin Santoa, jota tulikin ostettua kotiinvietäväksi.

Da Giorgio

Kuulimme Da Giorgio ravintolasta ensimmäisenä tuttavapariskunnalta, ja löytyihän se myös Michelin guidesta. Illastimme siellä viimeisenä iltana. Ihan huippupaikka.

Ravintola oli hyvin pieni ja itse Giorgio otti meidät ovensuussa vastaan. Heti oven vasemmalla puolella oli avovitriini, mikä notkui täynnä ties mitä mereneläviä. Hämmentävää. Pöytään ohjauksen jälkeen ehdimme hieman katsella ympärillemme. Paikassa oli noin 15 pöytää, jotka olivat kolmessa tilassa - me istuimme isoimmassa "salissa". Sisääntulosalissa oli kalavitriinin lisäksi vain yksi pöytä, kassa, viinikaapit sekä jälkiruokavitriini. Lisäksi jokainen pöytä, hylly ja taso oli täynnä viini- ja digestivipulloja sekä vuokia joissa oli tuoremarjoja ja kylmiä jälkiruokia. Lisäksi jokainen seinä oli täynnä tauluja, valokuvia tai jotain hassuja sisustuselementtejä, kuten ruoka-astioita, kirjeitä Giorgiolle, täytettyjä mereneläviä. Monessa valokuvassa tuntui olevan joku julkkis Giorgion kanssa.

Alkuruoaksi tilasimme pasta-annokset - Tagliatelle alla Giorgio ja Tagliatelle Speciale. Todella pehmeää pastaa möyriäisten kera. Pehmeys tuli varmaankin paikallisesta voista kastikkeessa. Vaimon annoksessa oli lisäksi ricottaa. Lautaset tuli tarkkaan kuurattua leipäpaloilla.

Olin pääruoan osalta hieman epävarma, ottaisinko piikkikampelaa tai jotakin toista merenelävää mitä myytiin grammoittain. Olimme jo aiemmin vakuutelleet Giorgiolle, että emme tarvitse englanninkielisiä menuja, ja yllätin itseni kysymällä Giorgiolta italiaksi, mitä hän suosittelee. Giorgion mukaan tuoreet pikkumerenelävät olisivat parasta - ja sitähän sitten tilattiin. Suurella lautasella oli kahta kalaa, neljää äyriäistä mukavasti kärväytettynä.

Sitten jälkkäriin. Tarjoilija tuli selittämään italian ja englannin sekoituksella mitä jälkkäreitä olisi tarjolla. Vaimo tilasi mantelipiirakkaa ja minä kävin oikein vitriinistä näyttämässä crema catalana alla frutti di bosco piirakkaa. Kyselimme vin santon perään, mutta tarjoilija toi paremmin sopivaa makeaa jälkiruokaviiniä. Ilta päätettiin vielä pikku limoncelloilla.

Tito del Molo

Kanaalinsuussa, pitkän laiturin kupeessa, oli eräs ravintola, joka tarjosi yksinomaan mereneläviä, ja sinnehän päätettiin heti mennä. Tosin se onnistui vasta kolmannella yrityksellä, osaltaan jalkapallon mm-kisojen takia ja osaltaan italialaisten "jääräpäisyyden" takia, ettei syömään voi mennä ennen 19:30 - pah!

Ateria koostui, jälleen kerran, lautasellisesta grillattuja möyriäisiä. Ohessa grillattuja vihanneksia - verdure grigliata. Hyvää, varsinkin pikkumustekalat. Hassua, että annoksen nimi oli grillattua kalaa, sillä mukana taisi olla vain yksi viipale kalaa - loput möyriäisiä.

Tuoreustakuu

Ensimmäisillä kävelyretkillä törmäsimme kanaalinsuussa kalastajiin, jotka olivat palanneet mereltä ja nyt purkivat ja möivät saalistaan. Kalastusalukset olivat kohtalaisen pieniä ja niitä oli useita kymmeniä kanaalin varrella. Ja vaikka lämpötila oli noin 30 astetta jo kello 11, paattien luona ei haissut lainkaan kala - voiko enää tuoreempaa olla. Suurin osa möyriäisistä oli vielä elävää.

Katselin kadehtien, kun paikallinen hemmo osti lounas/illallisraaka-aineita. Myös tarjonnan laajuus yllätti, tuntemattomia kaloja ja äyriäisiä oli vaikka kuinka. Kelpaisiko jokin rausku? Valmistetaanko suuria tiikerirapuja lounaspastaan? Kokkailu täällä olisi raaka-aineiden puolesta hyvällä alulla.

Pizza!

No täytyyhän italiassa pizzaa syödä. Alistimme paikallisen pizzerian, joka oli rakennettu, uskomatonta kyllä, vanhaan kirkkoon, kovaan testiin. Tilasin pizza italian ja vaimo pizza parmigianan. Pohja oli oikein mukavan tumma ja rapea. Täytteet myös ok. Omat pizzat ei häviä italian pizzoille, kunhan käyttää laatuaineita. No okei, aito kiviuuni tietty kuuluisi asiaan. No, pizzat syötiin ja lopuksi alttarin kassalle suoritettiin "maksu".

Scampi grigliata

Massimon pääruoaksi tilasin pikkuhummeria grillattuna. Vaimo tilasi niin ikään grillattua kalaa. Italiassa pääruoka on usein vain pääruoka, joten oheen tilattiin grillattuja vihanneksia. Viininä toimi ligurialainen vermentino, joka on omiaan äyriästen ja kalaruokien kanssa. Muunnelmia tästä ruoasta tulikin sitten syötyä useampaan otteeseen.

Carpaccio di Branzino

Illalliselle tuli lähdettyä muodikkaan myöhään. Tarkoituksena testata paikallinen kalaravintola Massimo. Paikka oli tupaten täynnä, saimme onneksi paikat jonottamatta. Taidettiin olla lähes ainoita turisteja. Palvelu oli verkkaista ja oletuksena oli, että syödään rauhassa.
Tilasimme alkuruoat, minä Saute frutti di Mare ja vaimo meriahventa (kuvassa). Aitoja makuja ja annokset olivat täysin raaka-aineiden varassa. Sen verran isot alkupalat, että alkoi jo hirvittää jaksaako pääruokaa, josta myöhemmin lisää.

Spaghetti di Mare

Jokaisen ravintolan menusta löytyvä äyriässpagetti on italialaisessa keittiössä väliruoka - primi piatti. Loistava ateria lounaaksi, erittäin hyvää eikä järjettömän suuri annos. Täkäläinen pasta on vaan niin hyvää ja äyriäiset ihan eri planeetalta kuin suomessa.

Aperitivi Viareggio

Päiväunilta herättyämme, lähdimme ottamaan aperitiivit. Italialaiseen tapaan alkudrinkkien mukana tuli pikkunaposteltavaa. Naposteltavien laatu riippuu hieman paikasta, mutta minimi on suolapähkinät ja sipsit. Parhaimmillaan kylmiä piirakanpaloja, minipizzaa, erilaisia leikkeleitä ja vaikka mitä. Täällä on hyvä chillata.

Padellaccia di Mare

Ensimmäinen ilta. Saavuimme lomakohteeseen yhdeksän maissa illalla, eli parhaaseen illallisaikaan. Sen verran matkanteosta oli uupunut, että päätimme ottaa vain pääruoan ja ehkä vielä hakea jäätelöä. Hotellin edessä olikin paikka mistä saisi kelvollista ruokaa oppaan mukaan. Tilasin mereneläväpannun talon tapaan, vaimo fritto miston ja tietysti valkoviiniä kannussa. Hyvää oli. Jaksettiin vielä kävellä hetki lämpimässä illassa ja nappasin vielä jätskin - maku oli crema catalana. Samalla ihmettelin pradan rantavarvastossuja - vain 135e. Huomiseen.

Sahramipilahvi grillatulla kanalla

Kanavasurffaillessa törmäsin Nigellan tv-kokkailuun. Hänen valmistamansa sahramipilahvi oli sen verran kivan näköistä, että oli pakko kokeilla itsekin. Kuullottelin basmatiriisiä voissa kattilassa ja lisäsin valmiiksi liottunutta kuumaa sahramivettä. Kymmenisen minuutin kulutta vesi oli imeytynyt. Riisin joukkoon tuli paahdettuja manteleita, kanelia, kokonaisia kardemummia, persiljaa ja pistaasipähkinöitä. Sitruunainkiväärijogurttimarinoidut kanapalat grillasin vielä mukaan.

Hyvää oli, ja mikä parasta - tämä toimii helposti pohjana äyriäisille, kalalle ja lihallekin. Tullee tehtyä uudestaan.

Ihanaa - kesäloma!

Ja missä ilmoissa kesäloma alkaakaan. Paras helleaalto on vihdoin löytänyt suomen. Sisälle ei tarvitse mennä kuin ehkä katsomaan jalkapallon mm-turnausta (hymiö).

Loman kunniaksi piti tietysti avata pullo kuohuvaa. Sen kanssa oli annos arkiruokaa tai "perusmättöä" eli paahdettua siikaa, pinaatticouscousin ja tillimunavoin kera. Hyvää ja simppeliä. Voi oli muuten ahlmanin tilapuodin omaa luomutuotantoa - oikein pehmeää. Illaksi oli omaa leipää ja niinikään alhmanin tilapuodin savujuustoa. Helposti parasta savujuustoa mitä olen maistanut. Eli hyvää kesää!

Kuorrutettu uunilahna täytteillä

Appiukko toi juhannusjuhliin pyytämiään kookkaita lahnoja. Ja vaikka savulahna on klassikko, tuumimme vaimon kanssa, että voisi koittaa jotakin muuta.

Vaimo bongasi ja toteutti lehdestä näkemänsä uunilahnan reseptin. Täytteeseen tuli puuroriisiä, kananmunaa ja luumua vanhanajan tyyliin. Lahnat saivat uuniin lisäksi voikorppujauhokuorrutteen. Sitten vain kalat uuniin - vartti ensin kovalla lämmöllä ja 45 min miedolla. Oikein hyvää ja mehukasta.

Ohessa nautittiin uusia perunoita tillin kera.