Tillilohifetapiirakka

Piirakat ovat olleet meillä jo pitkään pastan ohella suosituimpia arkiruokia. Piirakan täytteeksi voi pistää miltei mitä vaan, kunhan vähän miettii etteivät maut kauheasti riitele. Tässä piirakassa halusin käyttää viimeisiä kesän tillejä - ja runsaasti. Itseasiassa, tillin ollessa niin hieno yrtti kuin se on, ajatuksena oli pistää vähän liikaa tilliä. Voiko sitä olla liikaa?

Lohi ja tilli olivat pääainekset. Lisänä tuli omaa paprikaa sekä papuja. Päälle kuutioin fetajuustoa. Täytteeseen tuli vielä maustettu muna-kermaviiliseos. Pohja oli normaali itsetehty murotaikina. Nelisenkymmentä minuuttia parisataa-asteisessa uunissa toi kivan värin pintaan.

Ei sitä tilliä liikaa ollut, vaan ihan sopivasti. Suolainen feta toi mukavan lisän tillin ja kalan klassikkomakuyhdistelmään. Hyviä kesämakuja.

BTW. Tämä ruoka tuli tehtyä jo muutama kuukausi sitten, mutta ei vaan tullut julkaistua.

Pancetta e zucchini

Kotipuutarha tuottaa raivolla kesäkurpparia ja vaimo on pystynyt ideoimaan ad hoc lisukkeita miltei samassa tahdissa. Tämä ateria perustuu Jamien carbonara (äännetään karponaaraa :) ohjeeseen.

Paahdetaan tuoretta valkosipulia sekä hyvälaatuista pancettaa pannulla muutama minuutti. Lisätään pilkottu kesäkurpitsa. Paahdetaan lisää. Lisätään hieman raviolin/pastan keitinvettä. Kun ravioli/pasta on valmis lisätään se joukkoon sekä munankeltuais-kerma-parmesaanikastike koko ajan sekoittaen. Maustetaan ja nautitaan. Helppoa sekä hyvä.

Tilliliha

Kuulun itsekin siihen enemmistöryhmään jolla ei ole tillilihasta lapsuudesta kuin huonoja muistoja. Tuttavien vakuutteluista innostuneena otin Hansin kotikeittiö-kirjan käteen ja aloin rohkeasti väsäämään omaa tillilihaa. Kasvimaalla tillitkin ovat rehottaneet siinä määrin, että mukava saada niille lisäkäyttöä.

Puolitoista kiloa naudan ulkopaistia kiehautetaan ja kuoritaan vaahto pois. Lisätään juurekset ja mausteet. Eli porkkana, sipuli, valkosipuli, varsiselleri ja valkopippuri. Keitetään kypsäksi; mihin kului aikaa noin 2,5 tuntia. Otetaan liha sivuun jäähtymään liemessään. Otetaan puoli litraa keittolientä sivuun. Kuullotellaan sipulia, lisätään jauhot ja imeytetään liemi pikkuhiljaa joukkoon. Lisätään tillinvarret sekä piparjuuriraaste. Haudutellaan puolisen tuntia. Lisätään kerma ja haudutellaan lisää. Siivilöidään ja lisätään kuutioitu liha ja silputtu tilli. Tarkistetaan maku. Tilliliha nautitaan uusien perunoiden kera.

Onhan se hyvää. Oikeesti. Kastike on todella hyvää. Lihassa itsessään olisi voinut olla enemmän makua, joten ensi kerralla voisi ottaa "huonompaa" palaa. Hansin alkuperäisessä ohjeessa oli häränrinta, mitä ei meitin marketissa tietenkään ollut. Ulkopaisti oli "huonointa" lihaa mitä löytyi marinoimattomana. Joka tapauksessa voin tehdä tälläistä tillilihaa uudestaan koska tahansa.

Savuankeriaskeitto basilikalla

Marketin kalatiski yllätti iloisesti myymällä ankeriasta. Nappasimme yli kahden kilon vonkaleen mukaan tarkoituksena savustaa se appiukon vierailulle. Ensimmäinen yllätys oli se ettei ankeriasta ollut suolistettu - ja heti saatiin juuri saapuneelle vieraalle puuhaa. Itse savustus meni yllätyksittä, mutta ankeriaan rasvaisuus yllätti sitäkin enemmän. Maku oli loistava, mutta itseäni rasvaisuus alkoi tökkiä pikapuoleen.

Isosta kalasta, siis kai ankerias on kala, jäi appiukon avusta huolimatta hyvin seuraavalle aterialle. Käytimme lopun savuankeriaskeittoon. Rasvaisuutta leikkaamaan lisäsin tomaattia sekä sitruunaa. Tämä toimi ehkä savustusta paremmin. Mukaan heitettiin vielä pikkumustekalaa ja runsas määrä tuoretta basilikaa omasta kasvihuoneesta. Erittäin hyvää keittoa, joka toimi hyvin tuoreen hapanleivän kanssa.

Possun etuselkärulla

Idea tähän ruokaan tuli Jamien jouluohjelmasta, missä Gennaro väsäili joulupossua italialaisittain. Raaka-aineena käytin etuselkää, mitä silloin tällöin saa lähimarketeista käytännössä ilmaiseksi. Irroittelin lähes kaksikiloisesta palasta muutamat luut ja leikkasin sen auki pitkäksi levyksi. Pinnalle suolaa ja pippuria.

Täytteeseen tuli yrttejä, sipulia, pinjansiemeniä, korintteja sekä inkivääriä. Täyte rullaan ja sidotaan kiinni. Asettelin rullan nahkapuoli ylöspäin porkkana- ja valkosipulilohkojen päälle. Hieman öljyä nahkaan ja vielä suolaa ja pippuria pintaan.

Sitten hitaasti kypsytellään 175 asteisessa uunissa noin neljä tuntia. Lihan vetäytyessä, paahdoin oheen vielä kevyesti maustettuja bataattisuikaleita. Maukasta lihaa, mikä pysyi mukavan mehukkaana pitkästä kypsennyksesta huolimatta. Lisäksi annos on melko näyttävä, kun rullasta saa leikattua ohuen ehjän kiekon.

Maukas hässäkkä

Vaimo innostui tekemään hankkimastaan keittokirjasta "Purple Citrus & Sweet Perfume" ensimmäisen ruokalajin - erikoisen salaatin. Salaattiin tuli keitettyjä perunoita, keitettyä kanamunaa, paahdettua broilerinmaksaa, sipulia, chiliä, sitruunan mehua ja kuorta sekä paljon persiljaa. Salaatti oli tarkoitus syödä kylmänä, mutta päätimme kokeilla ensin lämpimänä.

Ihan loistava hässäkkä, tätä on ihan pakko tehdä toistekin. Sitruuna piti kokonaisuuden mukavan raikkaana, ja kaikki eri maut silti maistuivat. Ja vaikka mukaan jauhettiin kokonainen oma chili, lopputuloksessa oli vain mukava lämpö. Toimi hienosti kylmänä pakkaspäivänä, mutta lienee yhtä hyvä ellei parempi keskellä kesäkuumia.

Limeinkiväärichilipossu ja palsternakkaliuskat

Tuli pitkästä aikaa viikonloppuna ostettua porsaan ulkofilettä. Leikkasin mureasta potköstä neljä runsaan sentin paksuista pihviä. Mureutin pihvejä vielä lisää hakkaamalla niitä littanaksi. Sitten marinoin lihoja noin 4 tuntia marinaadissa, mihin tuli limen mehu ja kuori, inkivääriä, yksi chili, öljyä sekä hieman suolaa.

Hain kuumalta pannulta hieman väriä pihveihin ja sitten laitoin oman maan palsterakka siivuja päällä kypsentymään ja imemään makuja. Mukaan tuli vielä paahdettua mantelimurskaa sekä mausteita. Päälle rutkasti tuoretta korianteria.

Harvinaisen onnistunut lihojen marinointi. Annoksessa oli myös tiukka tulisuus vaikka mukana oli vain yksi chili. Oma kasvatetut chilit olivatkin sekoitus, joten tällä kertaa vastaan tuli se tulisin chili. No, joka tapauksessa rankkasin tämän aterian erittäin korkealle.

Naurisvuohenjuustopaahdos

Tai toisin sanoen naurishässäkkä, tai naurispyde... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kasvimaan harvennuksen johdosta olimme miettineet valmiiksi mitä nauriista tekisimme. Ensimmäinen suunnitelma oli naurisröstit, koska kuuma kesä oli aiheuttanut lievää kuivuutta (lue puumaisuutta) nauriisiin. Päätin kuitenkin tehdä koepaistoksen pienellä määrällä naurista, sillä voissa paahdettu oman kasvimaan juures on ehkä parasta mitä voi olla. Koepaitos osoitti, etteivät nauriit olleet ollenkaan liian "puumaisia".

Paahdokseen tuli nauriin lisäksi sipulia, oma kasvatettuja valkosipuleita (nami nami), hieman vähäsuolaista pekonia sekä vihreitä oliiveja. Paahdetaan ensin kannen alla jonkin aikaa ja lopussa ilman kantta kovemmalla lämmöllä, että saa hieman rapsakkaa pintaa.

Maustamiseen pannulle hieman rosmariinia ja pöydässä vuohenjuustoa sekaan sulamaan. Me tykättiin kovasti.

Sahramipilahvi grillatulla kanalla

Kanavasurffaillessa törmäsin Nigellan tv-kokkailuun. Hänen valmistamansa sahramipilahvi oli sen verran kivan näköistä, että oli pakko kokeilla itsekin. Kuullottelin basmatiriisiä voissa kattilassa ja lisäsin valmiiksi liottunutta kuumaa sahramivettä. Kymmenisen minuutin kulutta vesi oli imeytynyt. Riisin joukkoon tuli paahdettuja manteleita, kanelia, kokonaisia kardemummia, persiljaa ja pistaasipähkinöitä. Sitruunainkiväärijogurttimarinoidut kanapalat grillasin vielä mukaan.

Hyvää oli, ja mikä parasta - tämä toimii helposti pohjana äyriäisille, kalalle ja lihallekin. Tullee tehtyä uudestaan.

Yrttiset lammasvuohenjuustorullat

Ja olen monesti grillaillut lammasrullia jossa täytteenä on ollut ties mitä. Tällä kertaa halusin rulliin vuohenjuustoa sekä oman maan yrttejä; rakuunaa ja minttua. Leikkailin kolme filettä auki ja maustoin suolalla ja pippurilla. Täyte muodostui morttelissa karkeaksi tahnaksi. Vuohenjuuston ja yrttien lisäksi maustoin täytettä hunajalla ja oliiviöljyllä. Sidoin rullat tiiviiksi patukoiksi ja nakkasin grilliin.

Kypsyysaste oli hyvä. Maku oli todella hyvä. Mutta lihan koostumus oli suunnaton pettymys. Olin monesti ostanut marketin pakastealtaasta puolen kilon lampaan ulkofilepaketin, eikä se ole pettänyt koskaan. Eikä vieläkään, koska tämä oli kilon paketti ja liha oli aivan käsittämättömän sitkeää. Se, että rullan sisus oli reilusti medium, pelasti ruoan. Täysin kypsät kohdat olivat kuin kengänpohja.

Villivihannespiirakka

Kauniin kesäaamupäivän kunniaksi keräilin takapihalta villivihanneksia piirakkaan. Pian olikin kulho täynnä  nuorien maitohorsman sekä nokkosten latvuksia. Ryöppäyksen jälkeen piirakkapohjaan feta kera. Päälle täyte kermasta, ruohosipulista, tuoreesta rakuunasta sekä dijonsinapista. Oikein maistuvaa. Harmi, että tällaisia luonnon antimia tulee käytettyä aika harvoin.

Frittiä ja vihanneksia

Oman kasvimaan vihannekset tuottavat nyt todella hyvin satoa. Pavut, punajuuret, nauriit ja yrtit kasvavat ihan silmissä. Ei siis mikään ihme, että paahdetut vihannekset olivat päivän menussa. Tähän ruokaan valitsimme kyssäkaalia, kesäkurpitsaa, papua ja juuri sopivankokoiseksi kasvanutta munakoisoa. Oheen teimme vielä, jo kolmatta kertaa, kesäkeittiön parilalla friteerattua possua. Simppeliä luomua.

Piadine

Piemonten sydämessä -blogissa oli taannoin ohje, joka muistutti erään kesän matkasta Bolognaan. Kyseessä on piadine, johon tulee muun muassa laardia. Ostin tamperelaisesta Delizia da Perlasta rosmariinilla ja salvialla maustettua laardia. Ohjeessa tehtiin kilon taikina, mutta itse tein vain viidesosan siitä, joten aineosien suhteet menivät enemmän tai vähemmän arpapeliksi.

Sainkin aikaiseksi pari lättyä, jotka kypsensin pannulla. Sitten toiselle lätylle speckiä, mozzarellaa sekä basilikaa ja toinen lätty kanneksi. Jälleen paahdetaan pannulla, kunnes mozza on mukavan sulanutta.

Lopputuloksena oli maukas leipänen, jonka tekstuuri oli hieman kuivakka. Potentiaalia ohjeessa kyllä on.

Naurista ja romainekääröjä

Omasta maasta nousi tällä kertaa naurista. Sen kanssa päätin kokeilla jenkkiläisessä grillausohjelmassa näkemääni ohjetta. Mozzarellapala kääritään pancettaan paahdettujen pinjansiementen sekä basilikan kera ja paketti kääritään vielä romainesalaatinlehteen. Sitten paahdoin nauriit ja kääröt pihagrillin parilalla. Romainekääröistä tuli heti vakiogrillauskamaa - suosittelen.

Savulohikurkkukääröt

Vaimo päätti kokata lounaaksi savuloheen käärittyä omaa tuorekurkkua sekä kermaviilikastiketta. Kastike oli maustettu kapriksilla, ruohosipulilla, kurkulla ja sitruunalla. Ohessa perunoita ja tuoresalaattia. Hieno nauttia ruoka-annosta, josta valtaosa aineksista on omaa tuotantoa.

Papupasta

Pavut tuottavat mukavasti satoa ja päätin kokeilla pelkkää papua pastan kera. Normaalisti pavut keitettäisiin, mutta nyt paahdoin papuja hieman pannulla valkosipulilla maustetussa öljyssä. Sitten lisäsin mukaan lähes valmiin pastan imemään makuja. Päälle hieman persiljaa. Äärimmäisen helppoa.

Pyde eli Pyttipannu

Blogin nimikkoruoka ei anna paljoa odottaa, mutta kuten moni muukin "perinneruoka", käsitettä voi venyttää mielin määrin.
Tällä kertaa Stockmanin herkun lihatiskistä löytyi italialaisen fumagallin salamia ja espanjalaista chorizoa. Tämä epäpyhä liitto toimisi pyden lihapuolena ja toivottavasti toisi mukanaan täyteläisen maun.
Oman kasvimaan perunat ja punajuuret pistetään pehmenemään chilillä ja valkosipulilla maustetussa voi-öljyseokseen. Mukaan tietenkin sipulia. Sitten lihat ja mausteeksi sormisuolaa ja rutkasti timjamia. Haudutellaan ja nautitaan kylmän oluen kera.

Peruna-rosmariinipizzetta

Italian-matkan aperitiivitarjoilujen innoittamana teimme lounasaikaan pikkupurtavaa. Ostamassani pikkuherkkukirjassa oli näiden pikkupizzojen ohje, jossa oli vain peruspizzataikina, perunasiivu ja rosmariini - ei kuulostanut kummoiselta. Jouduin lisäämään taikinaan 25% enemmän jauhoja ennen kuin se tuntui hyvältä. Nostatuksen jälkeen kaulitsin ohuen plätyn ja päälle raakoja pottusiivuja sekä hieman sipulia ja chiliä. Lopuksi oliiviöljyä ja sormisuolaa.



Erittäin toimiva resepti - tätä täytyy varioida. Seuraavaksi voisi koittaa italialaistyylistä pizza bianca formaggio, missä on vain vähän juustoa siellä täällä.

Villilohta, punajuurta ja kanttarelleja

Tämä ateria oli hieman sekametelisoppaa. Ensinnäkin marketin kalatiskillä oli tarjolla kotimaista villilohta - taitaa olla ensimmäinen kerta. Pakkohan sitä oli koittaa. Omasta kasvimaasta nousi ensimmäisiä omia punajuuria sekä kesän viimeiset pak choit. Menu tuli täyteen kun päivälenkillä löytyi vielä hieman kanttarelleja. Punajuuret paahdoimme foliossa uunissa Jamien tapaan, muut valmistuivat pihagrillin parilalla.

Pinaattikeitto

Pinaattisadosta voi nauttia vielä hetken, joten päätin, että tekisin perinteisen pinaattikeiton. Googlasin hetken blogeja ja niiden perusteella tuntui, että hyvä lopputulos tulisi keskittymällä suurustamiseen ja hauduttamiseen. Pakollinen persoonallinen silaus tuli kirvelistä. Muita mausteita oli vain muskottipähkinä ja valkopippuri.

Seuraava oikea ateria nautitaan toivon mukaan Italiassa :-D
Tune in for updates.