Singaporelainen Laksariisi

Singaporelainen kollega toi taannoin suomessa käydessään erilaisia paikallisia maustesekoituksia minulle tuliaisiksi. Varsin pätevän näköisiä pikku pussukoita, eikä näemmä lisättyjä lisäaineita. Ja miten ollakaan näin pyhien ylensyöntien jälkeen oli jotekin luonnollista alkaa alkaa niiden testailu.

Ensimmäisenä oli vuorossa Laksa Fried rice sauce, coconut & spices. Pussissa oli merkintä mieto tulisuus, mutta paikanpäällä Singaporessa käyneenä tiesin ettei siihen voinut paljoa luottaa. Itse ruoan valmistus oli simppeliä.

Kuullottelin valkosipulia sekä sipulia seesamöljyssä. Ja jotta tästä tulisi kokonainen ateria, päätin lisätä viimeisestä kurpitsasta maltoa. Eli kasvisruokaa. Varovasti suolaa, kun ei mausteseoksen suolamäärää tiennyt. Haudutin kurpitsan lähes kypsäksi. Ohjeen mukaan lisäsin kypsät riisit - valitsin tummaa riisiä. Samalla lisätään kevyesti vatkatut 2 munaa ja sekoitetaan, että munaa leviää tasaisesti. Nyt lisättiin mausteseos sekä hieman vettä. Sekoitetaan ja tarjoillaan.

Hyvä tulisuus ja miellyttävä makeus joka tuli osaltaan kurpitsasta. Kyllähän tätä voisi harkita tehdä alusta alkaen itsekin.

Sisäfilettä ja lumista kurttukaalta

Harmi ettei tullut otettua kasvimaalta kuvaa, ennen viimeisen kurttukaalin korjaamista. Sen verran oli hassu näky, kun kaalinkerä pilkotti juuri ja juuri lumen alta. Mutta vaikka kaali oli jäässä, niin kun se oli sulanut, havaitsin sen täysin syömäkelpoiseksi. Paahdoin sen voissa, sipulin, valkosipulin ja valkoviinin kera, lisukkeeksi sisäfileelle.

Nyt on kasvimaa täysin tyhjä, mutta onneksi uusia siemenpusseja tuli jo postissa - niitä päässee istuttamaan "kohtapuoleen" :)

Kurpitsaa kolmella tavalla

Kurpitsa se vaan on hassu kasvi. Meillä on vieläkin jääkaapissa pari kappaletta, ne kun säilyvät hyvin kovassa kuoressaan. Mieto maku soveltuu sekä suolaisiin, että makeisiin ruokiin.

Aiempia kurpitsakokeiluja jatkettiin nyt risotolla. Perusrisottoreseptiin kuutioitiin noin 400 g kurpitsan maltoa sekä paahdettiin kunnon kourallinen pinjansiemeniä. Taisin pistää mukaan vielä sahramiakin. Vaimo kehui yhdeksi parhaimmista risotoista. Täytyy kyllä myöntää, että maku oli jotakin mitä ei ollut juuri aiemmin saanut ja se vain parani mitä enemmän söi.

Risottoa tuli sen verran reilusti että päätin tehdä lopusta kurpitsariisipiirakan. Murotaikinapohjaan risoton loput ja päälle voimakasta cheddarjuustoa. Ja vaikka risotto on ruokana semmoinen, ettei se toisena päivänä oikein toimi, tässä se kuitenkin toimi hyvin.

Viimeisin ruoka oli makea kurpitsakakku. Kurpitsan lisäksi makua toivat kuivahedelmät, kardemumma, kaneli sekä neilikka.

Seuraavaksi pitäisi kokeilla ainakin kurpitsalasagnea. Täydellinen kurpitsakeittokin on vielä hakusessa.

Tillilohifetapiirakka

Piirakat ovat olleet meillä jo pitkään pastan ohella suosituimpia arkiruokia. Piirakan täytteeksi voi pistää miltei mitä vaan, kunhan vähän miettii etteivät maut kauheasti riitele. Tässä piirakassa halusin käyttää viimeisiä kesän tillejä - ja runsaasti. Itseasiassa, tillin ollessa niin hieno yrtti kuin se on, ajatuksena oli pistää vähän liikaa tilliä. Voiko sitä olla liikaa?

Lohi ja tilli olivat pääainekset. Lisänä tuli omaa paprikaa sekä papuja. Päälle kuutioin fetajuustoa. Täytteeseen tuli vielä maustettu muna-kermaviiliseos. Pohja oli normaali itsetehty murotaikina. Nelisenkymmentä minuuttia parisataa-asteisessa uunissa toi kivan värin pintaan.

Ei sitä tilliä liikaa ollut, vaan ihan sopivasti. Suolainen feta toi mukavan lisän tillin ja kalan klassikkomakuyhdistelmään. Hyviä kesämakuja.

BTW. Tämä ruoka tuli tehtyä jo muutama kuukausi sitten, mutta ei vaan tullut julkaistua.

Lammaskaalta kahdella tapaa

Syksy on kaaliaikaa. Tätä aliarvostettua ainetta saa oman kasvimaan lisäksi tietysti kaupasta ja todella halvalla. Meillä on jonkin verran vielä kurttukaalta jäljellä joten käytin sitä lammaskaaliin - lasagnessa sekä piiraassa.

Jauhoin ensin luuttoman paistin. Maustoin sitä omalla tomaattikastikkeella, suolalla ja pippurilla. Molemmissa ruoissa mukaan tuli hienoksi silputtua kurttukaalta ja hieman fenkolinsiemeniä.Lasagneen tuli tietysti vielä pastalevyjä sekä valkokastiketta. Piirakkaan vielä ranskankermaa sekä kananmunaa. Varsin simppeleitä reseptejä, mutta oikein maistuvaa.

Hollandaisekastike lohelle ja kesän viimeisiä kasviksia

Ihmettelin taannoin erästä ruoanlaitto-ohjelmaa, missä kaverit valmistivat muun muassa hollandaisekastiketta keittämälleen lohifileelle. Sen verran vakuuttavat naamanilmeet heillä oli ateriaa nauttiessaan, että ajatus jäi muhimaan.

Hollandaise on varsin simppeli aineidensa puolesta, mutta valmistuksessa pitää olla tarkkana. Pointtina on emulgoida sitruunamehu, munankeltuainen sekä kirkastettu voi. Lisäksi mausteina laitoin suolaa, pippuria sekä cayennepippuria. Tein kastiketta vain hyvin vähän ja lopputulos oli varsin paksua, johtuen ilmeisesti voin ja munankeltuaisen suhteesta. Enemmän voita - kastike on juoksevampaa. Nyt minulla oli noin 50 grammaa voita yhden munankeltuaisen kanssa. Muuten homma meni putkeen kastikkeen osalta. Lohta en keittänyt vaan paahdoin perinteisesti uunissa. Vaimo väsäsi lisukkeeksi kasvimaalta omaa ruusukaalta sekä purjoa pecanpähkinöillä ryyditettynä. Mausteina vielä parmesaani ja tietysti voi missä ainekset paahdettiin.

No olihan se hyvää. Oikeastaan hollandaise ja lohi komppasivat toisiaan aivan hämmästyttävän hyvin - ei suotta klassikkoyhdistelmä. Ihme ettei ole ennen tullut tehtyä. Eiköhän nyt tule. Kannattaa muuten tarjoilla heti.

Sinisimpukoita valkoviinissä

Usein on marketin kalatiskissä myös sinisimpukoita, mikä on varsin hienoa. Tällä kertaa kermaisen sinisimpukkakeiton sijaan teimme simppelisti valkoviinissä haudutetut sinisimpukat.

Kuullotellaan punasipulia, valkosipulia sekä chiliä pannulla öljyssä. Lisätään simpukat ja lorotetaan reilusti valkoviiniä perään. Maustetaan. Kansi kiinni ja simpukat hautuvat valkoviinin höyryissä. Nautitaan sellaisenaan oman leivän kera.

Tässäpä muuten hauska vinkki. Sinisimpukkalientä oli sen verran, että päätimme donkata sinne hieman arborioriisiä. Haudutin niitä kannen alla kunnes liemi oli imeytynyt ja riisit olivat sopivan al dente. Sakeutetaan lopuksi normaalisti pikku nokareella voita sekä raastetulla parmesaanilla. Huippuhyvää risottoa huippuhyvästä liemestä.

Camberi e finocchio

Lomalla on enemmän aika ihmetellä kaupungin ruokapaikkoja. Tällä kertaa kauppahallissa tuli vastaan isoja tiikerirapuja. Päätin yllättää vaimon ja nappasin muutaman mukaan. Marinadissa oli chiliä sekä yrttejä ja valkosipulia. Ei muuta kuin grilli kuumaksi ja minuutti pari per puoli. Ohessa oman maan makeaa fenkolia balsamicon kera.

Pancetta e zucchini

Kotipuutarha tuottaa raivolla kesäkurpparia ja vaimo on pystynyt ideoimaan ad hoc lisukkeita miltei samassa tahdissa. Tämä ateria perustuu Jamien carbonara (äännetään karponaaraa :) ohjeeseen.

Paahdetaan tuoretta valkosipulia sekä hyvälaatuista pancettaa pannulla muutama minuutti. Lisätään pilkottu kesäkurpitsa. Paahdetaan lisää. Lisätään hieman raviolin/pastan keitinvettä. Kun ravioli/pasta on valmis lisätään se joukkoon sekä munankeltuais-kerma-parmesaanikastike koko ajan sekoittaen. Maustetaan ja nautitaan. Helppoa sekä hyvä.

Ribsejä kiinalaisittain ja kesäkurpitsasalaatti

Ribsit kuuluvat kesään. Tämänkertaisiin ribseihin päätettiin kokeilla sattumalta löytynyttä kiinalaistyylistä marinadia.

Marinadiin tulee pari desiä hoisinkastiketta, pari ruokalusikallista raastettua inkivääriä, desi soijaa, kolme ruokalusikallista seesamiöljyä, puoli desiä riisiviinietikkaa, puoli desiä sherryä (käytimme rommia), neljä ruokalusikallista sokeria sekä kiinalaista viismaustetta (käytimme fenkolia, rakuunaa, kanelia ja neilikkaa).

Kylkirivit pellille tai vuokaan ja marinadi päälle. Ribseistä tulee mehevämpiä, mikäli marinadi peittää ne kokonaan. Peitetään astia tiiviisti foliolla ja kypsennetään 160-asteisessa uunissa kolme tuntia. Kypsennyksen lopulla poistetaan folio. Lopuksi sivellään ribsit öljyllä ja grillataan vielä kevyesti.

Ribsien oheen vaimo loi lempeän kesäkurpitsasalaatin. Omien kesäkurpitsoiden lisäksi kasvimaalta mukaan pääsi omia tomaatteja, härkäpapuja, vahapapuja ja salaattia. Maustetaan kevyesti paahdetuilla pecanpähkinöillä sekä parmesaanilla.

Hyvä ateria. Ribseissä oli samaa henkeä kuin pekinginankassa, josta satun kovasti pitämään. Salaatti oli erittäin hyvää. Omat tuoreet pavut ovat uskomattoman hyvänmakuisia. Taannoinen salsa toi pikanttia lisää kokonaisuuteen.

Mansikkajäätelö

Kuumana kesäpäivänä jäätelö maistuu. Ja koska omia mansikoita kasvaa miltei nopeammin kuin ehtii syömään, vuorossa oli mansikkajäätelö.

Tämä on kolmas perusjäätelöresepti mitä olen tehnyt. Ensimmäisessä oli kananmunankeltuaista ja jota myös kuumennettiin, että seos sakeutuisi. Seuraavassa ei ollut lainkaan munankeltuaista ja se oli jäätelön ja sorbetin väliltä, eli hieman hileinen. Tähän reseptiin tuli taas munankeltuaista, mutta sitä ei kuumennettu. Lisäksi olen hakenut sopivaa rasvan määrää, sillä jokaiseen reseptiin on tullut kermaa.

Pariin munankeltuaiseen sekoitetaan 50 g tomusokeria ja vaahdotetaan. Lisätään 2 desiä rasvatonta maitoa sekä 2 desiä kermaa vaahdotettuna. Lopuksi lisäsin reilut pari kourallista kypsiä jääkaappikylmiä mansikoita. Pyörittelin massaa noin 20 minuuttia, jolloin koostumus oli mieluinen.

Jätski meni ihan nappiin. Maku oli todella hyvä. Maku oli makea, mutta kuitenkin raikas. Koostumus ei mikään kaupan jäätelö ollut mutta ei juuri hileinenkään. Tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä lisää.

Parsakausi rulez...

Olenkin jo varmaan tästä maininnut, mutta meillä kasvatellaan omaa parsaa, mitä voin lämpimästi kaikille suositella - jos vaan vähänkin parsasta pitää. Moni ei tiedäkään, että parsa on yksi niitä vihanneksia, mitkä pitäisi syödä pian leikkaamisen jälkeen, niin maku on paras mahdollinen. Syynä lienee kemialliset reaktiot mitkä alkavat heti katkaisun jälkeen. Sama tapahtuu myös maississa ja, kas kummaa, perunassa. Näissä kahdessa aika on vielä kriittisempää, koska molemmissa on paljon sokeria.

Olin myös taannoin Tampereen Näsinneulan ravintolassa syömässä Finlandia-menua. Päädyin menuun koska siinä oli parsaa. Voi pettymysten pettymystä, kun päästiin parsaan. Ravintolassahan on hyvä ruoka ja keittiö oli kyllä hienosti ottanut raaka-aineestaan kaiken irti, mutta se jäi valovuosien päähän "oikeasta" parsasta. Eipä siitä enempää.

Parsaa höyrystetään jonkin aikaa ja nautitaan pienen voinokareen sekä raastetun parmesaanin kera. Ohessa oli ankanrintafilettä.

Hitaasti kypsytettyä lammasta tattiperunoiden kera

Pakastimen kätköistä löytyi kokonainen lampaan jalka, "nilkasta" ylöspäin. Onko konaisuudella jokin nimi, en tiedä. Aloittelin ruoanlaiton hyvissä ajoin päivällä siivoamalla lihan ylimääräisistä rasvoista ja kalvoista. Kuivamausteita pintaan ja ruskistus pannulla. Luuta voi muuten hyvin katkaista rautasahalla.

Lammas pataan, johon lisäsin punkkua, sipulia, pari rosmariinin oksaa sekä vähän fondia. Pata ensin 200 asteiseen uuniin ja 10 min jälkeen lämpö 125.

Parempi puolisko löysi koiranulkoilutuspolulta komean herkkutatin omien lisukeperunoiden seuraksi. Ateriakokonaisuuden maanläheisiä tummia makuja tasapainottamaan väsäsin vielä raikkaan sitruuna-persiljaranskankerman.

Annoin lihan kypsentyä matalassa lämmössä noin 3,5 tuntia. Ja kyllä se sitten olikin täydellisen mureaa olematta kuivaa. Taisi olla parasta lammasta mitä olen padassa kypsentänyt.

Palsternakka-kikhernekeitto

Parempi puolisko oli onnistunut kasvattamaan komeita palsternakkoja. Netin resepteistä silmiini osui keitto, jossa oli myös kikhernettä ja jota sakeutettiin tahinilla. Erittäin simppeli ruoka valmistuikin nopeasti, mutta ehkäpä nestettä olisi saanut olla hieman enemmän, sillä vaikka lopputulos oli hyvänmakuinen, oli koostumus lähempänä pyrettä kuin keittoa :)

Paahdettua raitapunajuurta peston ja gorgonzolan kanssa

Viikonlopun simppeli ruoka olisi paahdettua raitapunajuurta, jota meillä on vielä jonkin verran kasvamassa. Punajuurten kanssa olisi omaa pestoa sekä italialaista sinihomejuustoa. Samalla tulisi selvitettyä kuinka oma pesto selviää pakastettuna. Ja vastaus on selkeä hienosti selviää. Odotettuja värimuutoksia (basilika) ei ollut lähes yhtään ja maku oli lähes tuoreen veroinen.

Mustavahakas-lohihässäkkä

Sienikausi on täydessä tehossaan pitkän ja kuivan kesän jälkeen. Nyt on oikeasti niin paljon sieniä metsässä kuin vain jaksaa kantaa. Meidän pihassakin laskeskelin voitatteja olevan noin viitisenkymmentä!

Eräs sieni mitä olemme kovasti jo odotelleet on mustavahakas, mitä sitten löytyikin. Viime vuonna testasimme vaimoni siskon vinkistä lohi-mustavahakaslasagnea, mikä oli heti suuri suosikki. Nyt päätimme kokeilla jotakin simpplelimpää. Hässäkkään tuli mustavahakkaisen lisäksi sipulia, valkosipulia, omia tomaatteja, lohikuutioita sekä rakuunaa. Maustetaan kevyesti. Oikein hyvää, mutta mustavahakasta saisi olla paljon enemmän. No, näillä sateilla sitä tullee enemmän.

Nigelin kasviscurry

Muutaman viikon ihmettelin kuinka voi läppäri sanoa sopimuksen irti - kone ei vaan käynnistynyt. Onneksi sitä on sen verran vanha kettu että olihan sitä levykuva jossakin tallessa, että nyt sitä taas pääsee dokumentoimaan kokkailuja.

Nigel Slaterin taannoin televisiosta tullut "Simple suppers" oli ihan ok ohjelma, vaikkei mitään ihmeellistä kuten nimikin viittaa. Kokeiluun siitä pääsi kasviscurry, sillä omasta puutarhasta tulee (tai siis tuli) vielä hyvin kesäkurpitsaa.

Curryhan on mausteseos ja erilaisia sekoituksia on varmaan yhtä paljon kuin maailmassa intialaisia. Ensin paahdettiin mausteita öljyssä pannulla; minulla oli muistaakseni ainakin korianterinsiementä, kurkumaa, kokonaisia kardemummia, jeeraa, paprikaa ja niin poispäin. Ihan loistava tapa aloittaa kokkailu - keittiö täyttyy huumaavan hyvistä tuoksuista. Sitten sekoitettiin mukaan silputtu sipuli, paloiteltu kesäkurpitsa, tomaatit, chili ja keitetyt pavut. Jonkin aikaa haudutellaan ja lisätään kookosmaito. Annetaan porista kunnes kypsää. Lopuksi tuoretta korianterinlehteä päälle.

Mukavan mausteista ja hyvää kasvisruokaa, eikä liian tulista kuten Nigelin oma versio ohjelmassa.

Kurpitsahässäkkä

Omat kurpitsat antoivat tänä vuonna odottaa itseään melko kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuvan kurpitsat paahdettiin pannulla. Mausteina käytin kalakastiketta, valkosipulia, hieman chiliä, pippulia sekä suolaa. Simppeliä ja hyvää. Viimeisestä kunnon kesäkurpparista tehtiin vegecurrya. Jos olis tämmöisiä raaka-aineita saatavilla ympäri vuoden, niin sitähän voisi ryhtyä vaikka kasvissyöjäksi - ehkä :)

Suola/maustekurkut

Pääsin ensimmäistä kertaa itse valmistamaan säilykekurkkuja. Etsiskelin hetken netistä ohjeita kurkuille ja yhdistin kaksi mielestäni sopivaa. Otsikossa on tarkoituksella suola ja/tai mauste, sillä ei ole mitään tietoa tässä vaiheessa millainen lopputulos on. Liemeen tuli kunnolla suolaa, mutta myös sokeria. Mausteina oli tilli, mustaherukanlehti, valkopippuri, piparjuuri sekä inkivääri. Nyt pitää vain odotella kolmisen viikkoa ennenkuin pääsee maistamaan. Odottavan aika on pitkä.

Tomaattipiirakka

Aina klassikko tomaattipiirakka. Tämän vuoden ensimmäinen piirakka oli tehty tietysti omista tomaateista, mutta lieneeko kuuman kesän ansiota tomaateissa oli erittäin makea aromi. Aiempina vuosina omat tomaatit ovat hieman happamanpia kuin nyt. No allekirjoittanutta ei happamuus haittaa ollenkaan. Tomaattipiirakoita voisin syödä vaikka kuinka paljon - makeita tai happamia.