Kasvispizzaa

Monesti sunnuntaina tulee tehtyä pizzaa, sillä mikäpä parempi tapa "tuhota" kaikki ruuanjämät mitä jääkaappiin on kertynyt. Tällä kertaa pääosassa oli oma tekemä pesto sekä horsmanversot. Harvemmin sitä täysin kasvispizzoja tulee tehtyä.

Perustaikina, johon keittelin tomaattikastikepohjan. Donkkasin kastikkeeseen hieman omaa pestoa sekä puristin kunnolla valkosipulia mukaan. Päälle pestoa sekä kirsikkatomaatin puolikkaita leikkuupinta ylös sekä tietysti buffalomozzaa. Horsmapizzaan tuli tomaattikastikkeen lisäksi siis nuoria maitohorsmanversoja sekä buffalomozzaa.

Horsmapizza oli hyvää, vaikka horsmanversot olivat melko mietoja. Pestopizza sen sijaan oli ihan loistava. Oma pesto pelkästään on todella hyvää, mutta eipä olisi arvannut sen toimivan pizzassa näin hyvin. Pakko tehdä uudestaan.

Pannupizza

Pannupizzan idea on kytenyt mielessä alkuvuodesta asti kun luin "Jamie Amerikassa" kirjaa, missä hän tunnustaa että onhan se oikein tehty pannupizzakin hyvää. Googlettelin hieman ensin aloitusta että miten muut ovat pannupizzaa toteuttaneet - tulee muuten monta intialaisten väsäämää videota jos etsii YouTubesta "pan pizza" termillä. Ohjeita ja tapoja tuntui olevan monia - yhteistä vain pannu. Joissakin kuumennetaan pannu etukäteen ja toisissa ohjeissa ei pizzaa pistetä edes uuniin, vaan se tehdään kuten grillipizza mutta pannulla.

Lähdin seurailemaan Jamien ohjetta missä taikina on kiloinen peruspizzataikina, mihin ei kumma kyllä tullut lainkaan öljyä. Tomaattikastike niin ikään oli perustomaattikastike, miinus oregano, mitä ei sattunut nyt olemaan.

Taikinaa kohotettiin tuplakokoon ja sitten jaoin sen kolmeen osaan. Taikinapalat painettiin öljytyille pannuille kunnes pohja oli noin sentin paksuinen ja reunat kohoavat kunnolla. Sitten tomaattikastike levitetään pohjalle .

Pizzan päällinen erosi Jamien versiosta. Päälliseen kuullottelin punasipulia timjamia kunnes sipuli karamellisoitui. Kalkkunankoivesta revin palasia ja paahtelin niitä hieman pannulla, että saivat väriä. Sen lisäksi pizzan päälle tuli vain mozzarellajuustoa. Sitten 200 asteiseen uuniin alatasolle 20-25 minuutiksi.

Hyvää pizzaa. Erityisesti pohja täytteen kera toimi hyvin. Reunan "pulla" oli kyllä ihan ok, mutta vaati hieman täytettä mukaansa. Seuraavaan kokeiluun pitää tehdä kaksi muutosta. Taikinaan on lisättävä öljyä, sekä täytteeseen hieman makeutta lisää. Jonkinlainen makeahko barbeque-vivahde voisi toimia hyvin.

No-Knead Pizza

Tässä yksi ruoka mikä oli jäänyt arkistoihin homehtumaan. No-knead pizzataikina. Törmäsin sattumoisin webbisivuille missä kaveri kehui jalostaneensa no-knead leipätaikinasta helpon version pizzapohjaan. Pitihän sitä kokeilla.

Seurailin ohjetta suurin piirtein. Pohjan kaulin hieman ohuemmaksi, muttei niin ohueksi kuin normaalisti - normaalisti niistä voi katsella läpi :)

Päälle löytyi vielä puutarhan antimia, kuten paprikaa, munakoisoa, sekä tomaattikastiketta, oliiveja ja juustoa.

Lopputulos oli hyvä. Mutta sanoisin että pizzapohjan taikinan maku ei pääse tässä oikeuksiinsa, sitä on liian vähän ja voimakkaat muut mausteet tuppaavat jyräämään yli. Ehkä jonkinlainen pannupizzaversio toimisi?

Kanttarelli-sinihomejuustopizza

Sienikausi on kuin onkin lähtenyt käytiin. Vaimon kanssa ideoimme, että sinihomejuusto ja kanttarelli voisivat toimia pizzassa. Väsäsin kolme plättyä pizzapohjia ja päälle tuli sipulia, kanttarelleja sekä auran sinihomejuustoa. Pistin auraa hieman eri määriä, koska mielestäni aurajuusto on hyvä mauste, mutta huono pääruoka-aine. Taisimme testata yhdessä pizzapohjassa makeaa savukastikettakin.

Yhdistelmä toimi loistavasti, ja täytyy sanoa että se pizza missä oli eniten aurajuustoa oli paras. Ehkä voisi jopa sanoa että mitä enemmän aurajuustoa sattui suupalassa olemaan sitä parempi - ehkä sitä vanhemmiten maku muuttuu.

Kuvan pizza ennen paistoa. Näköjään oli jossakin pizzassa myös mozzarellaa.

Pizza!

No täytyyhän italiassa pizzaa syödä. Alistimme paikallisen pizzerian, joka oli rakennettu, uskomatonta kyllä, vanhaan kirkkoon, kovaan testiin. Tilasin pizza italian ja vaimo pizza parmigianan. Pohja oli oikein mukavan tumma ja rapea. Täytteet myös ok. Omat pizzat ei häviä italian pizzoille, kunhan käyttää laatuaineita. No okei, aito kiviuuni tietty kuuluisi asiaan. No, pizzat syötiin ja lopuksi alttarin kassalle suoritettiin "maksu".

Grillipizza 2.0

Viime kesänä harjoittelin jo muutamaan otteeseen pizzan tekoa grillissä. Tänä kesänä olisi tarkoitus onnistua vielä paremmin. Bongasinkin netistä lyhyen videon, missä alan konkari näytti oman versionsa. Se ettei minulla ole kupua pistää grillin päälle rajoittaa hieman mitä (ja kuinka paljon) täytteitä kannattaa laittaa.

Pizzapohja tehtiin perusohjeen mukaan, lukuunottamatta oliiviöljyä. Lisäksi varmistelin ettei pohja "valuisi" grillitason rautojen välistä jättämällä pohjan aavistuksen paksummaksi. Öljyä lisättiin sitten pohjan pinnoille ennen grilliin laittoa.


Pohja pysyi hyvin grilliraudoilla ja alkoi kivasti kuplia. Vakoilin kypsymistä ja käänsin pohjan kun alapinnalla oli mielestäni mukava väri. Täytteet (kirsikkatomaatti, suikaloitu omatekoinen kebabliha sekä mozzarella) päälle ja odoteltiin, että mozza hieman sulaa.


Grilli oli ilmeisen kuuma, ja pizzan pohja oli autenttisen italialaisen pizzapohjan näköinen :) Menikö liian tummaksi - ei mennyt! Pohja oli oikein hyvä, rapsakka mutta sisältä pehmeä. Seuraavan pohjan tein alhaisemmalla lämmöllä, mutta siitä tuli hieman liiankin rapsakka ja olisi vaatinut varmaankin enemmän "kosteitä" täytteitä.


Kaiken kaikkiaan onnistunut grillaus. Ensi settiin täytyy tehdä paksuhko kastike ja enemmän hyvää juustoa. Kuvun teko/hankinta voisi olla järkevää, jotta saisi yläpinnalle lopussa kovemman lämmön. Samalla tyylillä voisi kokeilla tehdä rieskaa. Grilli kuumaksi ja vain näyttää hetkeksi leipää siinä.

Palvikyyttöpizza

Yksi mielestämme täydellinen pizzaresepti on jo hanskassa ja olen muutaman kerran yrittänyt luoda toista. Tällä kertaa testasin miltä palvattu kyyttö maistuu pizzan päällä. Itse palviliha on todella hyvää.

Pizzan teko meni perusohjeen mukaan. Kastike syntyi muttin kirsikkatomaateista, valkosipulista ja tuoreesta basilikasta. Kyytön palvilihan palaset jätin melko suuriksi, että maku tunkee muiden makujen läpi eikä liha kuivu liikaa. Mozzarella lisätään parin minuutin jälkeen ettei se mene aivan soosiksi kastikkeen joukkoon. Pöydässä pizzan päälle lisättiin tuttuun tapaan rucolaa ja oliiviöljyä.



Oikein hyvää. Miellyttävä makujen tasapaino. Tosin vielä täytyy säätää reseptiä, että siitä tulee täydellinen.

Kylmäsavulohi-mozzarella-punasipulipizza

Pizzan teko alkaa viimeinkin olemaan hanskassa. Taikina on mukavan rapsakka ja maukas. Täyteet voivat tietenkin olla vaikka mitä, kunhan muistaa, että enemmän ei ole parempaa. Tänään tuli taasen tehtyä suosikkia, missä on kylmäsavulohta sekä mozzarellajuustoa. Varsinaista kastiketta ei todellakaan tarvitse. Punasipulirenkaat makeutuvat uunissa juuri sopivasti. Lopuksi päälle rucolaa ja hyvää oliiviöljyä.

Anjovis-katkarapupizza

Usein italialaisissa resepteissä esiintyy anjovisfileitä, mitä ei suomalaisista kaupoista tahdo löytyä. Pakkohan niitä oli sitten ostaa kun keittiöelämästä niitä löysimme. Ne tulisivat pizzaan.

Jätin "Jamie at Home" kirjan ohjeilla tekemäni pizzataikinan nousemaan jä lähdimme päiväkävelylle. Ulkoilun jälkeen uuni täysille ja taikina pizzapohjiksi. 8 desin taikinasta tulee 3 erittäin ohutta pizzapohjaa. Pizzan päälle tuli vain oliiviöljyä, kirsikkatomaatteja, anjovisfileitä, katkarapuja ja hieman fetajuustoa.

Uunin jälkeen vielä paljon rucolaa ja hyvää oliiviöljyä päälle.

Oikein maukasta ja rapsakkaa. Anjovisfileet olivat voimakkaan makuisia ja aivan täydellisiä, mutta ehkä hieman liian suolaisia. Toimivat varmasti mausteena loistavasti.

Kylmäsavulohimozzarellapizza

Simppeliä safkaa. Pohja on Jamie Italiassa kirjasta ja päälle vain kylmäsavulohta ja mozzarellaa. Lopuksi tuunataan rucolalla sekä hyvällä oliiviöljyllä. Nam.

Italian Takeaway

Jo toisen kerran otimme päivälliseksi Delizie da Perlan naposteltavia. Tällä kertaa vaimo pääsi valitsemaan munakoisoteeman. Tomaattipaistosta grillatulla munakoisolla, lasagnea munakoisolla ja juustolla, pizzetta munakoisolla sekä piirakkapaistosta, missä siinäkin oli muun muassa munakoisoa.

Maut ovat älyttömän täyteläisiä ja maukkaita - olisipa kiva tietää miten Carlo ruoat valmistaa. Uskoisin, että ainakin kunnon raaka-aineet näyttelevät suurta osaa.

Pizzapohja sekä piirakkapaistos on tehty erikoisesta leivän ja piirakkapohjan välimuodosta, siksi nimi pizzetta.

Pizzan rapsakka puoli

Lyhyenä väliartikkelina vain totean, että tulee sitä meidänkin uunissa kunnon rapsakka pizzapohja. Työkaverin vinkeillä onnistuin saamaan jopa keittiötä lähinnä olevan palovaroittimen osoittamaan kokeilulleni kunniaa, piippaamalla tasan 10 kertaa :)

Pizzaa, pizzaa

Lainasin taannoin työkaverilta Jamie Italiassa kirjaa ja tein pizzaa. Taikinan koostumus oli oikein hyvä ja helppo kaulita. Omaa tomaattikastiketta ja täytteeksi kylmäsavulohta ja mozzarellaa sekä salamia ja provolonea.

Oikein maukasta pizzaa. Pohjia olisi voinut käristää vielä enemmänkin. Myöhemmin työkaveri kertoikin että hän pitää uunia 270 asteessa ja vielä yksi pizza kerrallaan uunin alaosaan. Ja näin tulee rapsakkaa pizzaa.

Jamie Italiassa kirja vaikutti muuten oikein mukavalta ja muistutti meitin tämän kesän lomamatkasta. Täytyy hommata, jos vastaan sattuu.

Ä.M. - Ristinollapizza

Äijäviikon menussa oli tällä kertaa pizzaa. Viimeaikoina on tullut kokeiltua monesti pizzaa missä ei ole lainkaan kastiketta, samoin nytkin. Nappasin kasvimaalta parit punajuuret. Pohjan kaulitsin niin ohueksi kuin mahdollista (noin 2 perunalastun paksuiseksi). Sitten täytteeksi pohjalle hyvää italiasta hommattua oliiviöljyä, raa'at punajuurisiivut, yksi valkosipulin kynsi siivuina sekä tietenkin äijyyden vaatimat pekonisiivut. 15-20 min uunissa ja kypsältä vaikutti. Lisäksi vielä hieman parmesaania päälle. Meidän punajuuret on kyllä mahtavan makeita. Lopputulos oli siis erittäin onnistunut suolaisen ja makean tasapaino.



Iltapalaksi söin loput punajuuret, pekonin ja valkosipulin pitaleivän välissä. Kyllä uni maittoi :)

Kasvispizza

Syyskuun yöt viilenevät, mutta puutarhasta tulee vielä kivasti satoa. Munakoisot ja osa "chilipaprikoista" päätyi pizzaan. Lisäksi riitti hieman kuusenherkkusientä ja muutama tuore makea tomaatti. Kyllä minä tälläisiä vegepizzoja voin syödä :)

Savulohiparsakaalipizza

Viime aikojen markettien liha- ja kalatiskiaiheisen lehtikirjoittelun varjolla ei ole ollenkaan huono juttu, että suosimme kokonaisia kaloja aina kun mahdollista. Eilen savustetusta kokonaisesta lohesta oli vielä puolet jäljellä ja vaimoni bongasikin sille sopivan reseptin. Savulohiparsakaalipizza. Parsakaalisatoa tuntuu tulevan nyt niin paljon, ettei meinaa keretä syömään. Savulohi ja parsakaali saivat seurakseen mozzarellaa ja omaa rucolaa. Pizzapohjan olin kaulinut niin ohueksi, että melkein läpi näkyi. Eiringistä ostetut jauhot ovat todella helppo työstää.

Grillipizzaa...vihdoin

Sää on ollut mielettömän hieno, joten grillausteema jatkuu. Nyt toteutimme grillipizzan, joka on odottanut vuoroaa jo kuukauden.

Taikina oli hieman ainutlaatuinen, koska jauhoina käytin vihdoin "oikeita" tyyppi O jauhoja, jota olen jo jonkin aikaa etsiskellyt (lankomiehelle kiitos vinkistä). Sulatin lisäksi hieman delizia da perlasta ostettua maustettua laardia ja käytin sitä taikinaan.

Kaulitsin taikinasta niin ohuen kuin mahdollista ja kuljetin sen "viikattuna" kuumalle pihagrillin parilalle. Avasin pizzan siinä ja lisäsin kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja sipulia. Taikina oli hieman liian iso parilalle, joten jonkin verran jäi "ryppyjä". Pizzaa ei siis käännetty ja se kuumeni vain toiselta puolelta.

Pizza onnistui hyvin. Riittävän ohut taikina varmisti, että päälliset kypsyivät. Laardin mukanaolo tuo taikinaan mahtavan mureuden. Vaikka pohja oli paikoin erittäin tumma, mutta silti se ei ollut mistään kova.

Pöydässä päälle tuli vielä rucolaa ja oliiviöljyä.

Peruna-rosmariinipizzetta

Italian-matkan aperitiivitarjoilujen innoittamana teimme lounasaikaan pikkupurtavaa. Ostamassani pikkuherkkukirjassa oli näiden pikkupizzojen ohje, jossa oli vain peruspizzataikina, perunasiivu ja rosmariini - ei kuulostanut kummoiselta. Jouduin lisäämään taikinaan 25% enemmän jauhoja ennen kuin se tuntui hyvältä. Nostatuksen jälkeen kaulitsin ohuen plätyn ja päälle raakoja pottusiivuja sekä hieman sipulia ja chiliä. Lopuksi oliiviöljyä ja sormisuolaa.



Erittäin toimiva resepti - tätä täytyy varioida. Seuraavaksi voisi koittaa italialaistyylistä pizza bianca formaggio, missä on vain vähän juustoa siellä täällä.

Viimeinen tango Alassiossa

Houkuttelin viimeisenä päivänä seurueemme ottamaan lounaaksi pizzaa, mikä oli onnenkantamoinen sillä tässä ravintolassa olikin ihan älyttömän hyvät pizzat. Pohja oli tarpeeksi ohut ja älyttömän rapsakka. Tomaattikastike on pehmeä, mikä ei ole ihme kun on maistanut paikallisia salaattitomaatteja. Mukana oli vielä savustettua miekkakalaa. Vaimo ja käly ottivat pizzaa, jossa oli tryffelioliiviöljyä mausteena - melkein iski annoskateus :)



Matkanjärjestäjä oli maininnut yhdeksi paikalliseksi herkuksi fritto miston, eli sekalaisia meren herkkuja friteerattuna. Kokeilimme sitä illallisella. Jos friteeraus on saanut kyseenalaista mainetta halvoista kiinalaisravintoloista, niin täällä sitä pelkoa ei ollut. Benissimo.



Viimeisen illan päätteeksi kävelimme rantakatua, nautimme drinkit ja kuuntelimme meren aaltoja sekoittuneena Buddha Bar -klubimusaan. Buona notte, huomenna kotiin.

Grillipizza...melkein

Lauantain sää onnistui pilaamaan suunnittelemani grillipizzan valmistuksen. Jonkun aikaa sitten näin lehdessä artikkelin, missä eräs ammattikokki kertoi bravuurikseen grillipizzan. Asian teki vielä mielenkiintoisemmaksi se, että hän kehui grillipizzaansa paremmaksi kuin vastaava kiviuunissa valmistettu - aika kova väite varsinkin kun artikkeli ei sisältänyt mitään ohjetta.

Mutta sen verran vettä ripotteli että päädyimme tekemään ruoan sisällä. Täytteeseen tuli mozzarellaa, jättikatkaravunpyrstöjä ja rucolaa. Tomaattikastike ja rucola olivat oman maan tuotoksia.