Joulu 2010

Vuoden vaihteen lomapyhät ovat miltei ohi. Jouluruokailu meni melkoisen perinteisissä merkeissä. Tein jälleen omat lanttu- ja porkkanalaatikot. Lisäksi väsäsimme sinappisilakoita, sienisalaattia ja muita pikkukylmiä.
Päätimme kokeilla tänä vuonna kalkkunaa. Ja koska rohkeus ei vielä riittänyt valmistamaan sitä itse, tilasimme valmiin savukalkkunan kauppahallista. Savukalkkuna osoittautui todella hyväksi, ja siitä on helppo tehdä jatkoruokia, joista esimerkkinä kalkkuna-purjorisotto sekä kalkkunapasta.

Kuten viime vuonnakin meillä oli myös poron sisäpaistia, jonka käly oli ystävällisesti hommannut suoraan luomutoimittajalta. Nautimme tämän järjettömän murean lihan perinteisesti, eli kypsyysaste medium-, ja hyvän ranskalaisen punkun kera (niin ikään kälyn valikoimaa). Yhdistelmä sai kokoontuneelta raadilta kovasti kehuja.

Uutena juttuna kokeilin tehdä myös omaa sinappia. Sattumoisin työkaverikin oli juuri tehnyt omaa sinappia joten sain vielä hyväksi havaitun ohjeen alkajaisiksi. Ainoa muutos oli korvata osa sokerista hunajalla.

Hyvää uutta vuotta 2011.

1 1/2 dl sinappijauhetta

1 dl sokeria

1/2 dl hunajaa

2 dl kuohukermaa

1 muna

1 tl sherryviinietikkaa

2 rkl konjakkia

1. Sekoita sinappijauho, hunaja ja sokeri kattilassa.
2. Lisää joukkoon kerma ja muna.
3. Kuumenna seosta sekoittaen kokoajan, kunnes seos alkaa saostua ja kiehahtaa.
4. Lisää jäähtyneeseen sinappiin sherryviinietikka ja mausta konjakilla.
5. Kaada sinappi tölkkiin ja anna maun tasaantua jääkaapissa muutama päivä

Paahdetut kastanjat

Paahdoimme viikonloppuna myös kastanjoita. Viillot yläosaan ja 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Nautitaan sitruunavoin kera. Oikein hyvää ja tullaan tekemään toistekin.

Leipäkokeita Osa 7 - Hapanleipä juuresta

No niin, 4 viikon juuren "kasvatus" on saatu päätökseen ja valmistin viikonloppuna ensimmäisen varsinaisen hapanleivän tarkasti ohjeita seuraten.

Ohje, mitä olen seuraillut, on kärsivällisen ihmisen ohje. Sillä laskettuani kaikki vaiheet yhteen, koko prosessi kestää noin 40 tuntia. Tämä aika sisältää myös ennen taikinan tekoa tapahtuvan juuren loppusyöttelyn, mikä kestää noin vuorokauden. Pienen laskeskelun jälkeen uskalsin aloitella juuren valmistelun perjantaina neljän maissa päivällä. Juuren loppusyöttelyssä on vuorokaudessa 3 syöttökertaa. Taikinan tekoon pääsin lauantaina noin kuuden maissa illalla.

Taikinaan tuli 405 g juurta, 765 g jauhoja ja noin 400 g vettä sekä 20 g suolaa. Taikinan teko sisältää myös monta vaihetta lepoineen. Valmistukseen kului aikaa vajaa 3 tuntia kunnes leivät olivat vuoassa ja siirsin ne jääkaappiin odottamaan noin 8-12 tunniksi. Tämä tapahtui siis lauantai iltana noin kello 9. Sunnuntaiaamupäivällä noin 8 maissa poistin leivät huoneenlämpöön odottamaan 1-4 tunniksi. Tässä vaiheessa leipien pitäisi olla noin 25 asteessa, mikä vaati hieman kikkailua. Lopulta noin yhdentoista maissa laitoin leivät uuniin. Paistoaika oli noin 40 min.

Leivät kohosivat odotetusti ja maku oli erittäin vakuuttava. Koostumus hyvä. Itse olisin kaivannut hieman lisää tummuutta pintaa eli uuni saa olla hieman kuumempi ensi kerralla. Mutta kaiken kaikkiaan homma onnistui hienosti! Tästä on hieno jatkaa.

Seuraavia projekteja on hapan ruisleipä, sekä lukuisat muut leivät mihin tuota juurta käytetään.

Itsekuivatut viikunat kastanjahunajalla

Tämän olenkin jo kertonut, mutta monesti on tullut petyttyä, kun on hankkinut jotakin eksoottista hedelmää marketista vain huomataksemme että maku on vain kalpea aavistus siitä mikä se on paikan päällä. Tässä ohjeessa oli mielenkiintoinen idea tiivistää viikunoiden makua. Ohje on muuten bongattu "Jamien perhejoulu" ohjelmasta.

Viikunat puolitetaan pitkittäin, asetetaan halkaistu puoli ylöspäin vuokaan ja maustetaan kanelilla ja sokerilla. Haudutellaan uunissa joko 100 asteessa 3-4 h tai 50 asteessa yön yli.

Sitten nautitaan. Sopii tietysti oma tekemään mysliin tai kuten meillä omatekoisen leivän päälle vuohenjuuston, kastanjahunajan sekä saksanpähkinöiden kera. Melkoinen makupommi. Kokeilin myös normaalilla hunajalla, joka toimi ehkä vielä paremmin kuin voimakas kastanjahunaja.

Friteeratut muikut

Kotimaiset muikut ovat kyllä aivan loistavaa ruokaa, ja koska niiden valmistus on vielä älyttömän helppoa ja nopeaa, niin voisi sanoa melkein pikaruoaksi.

Tällä kertaa valmistin muikuille maissijauhopohjaisen löysän frittitaikinan ja friteerasin pienessä määrässä öljyä suoraan pannulla. Ylimääräinen öljy imeytettiin talouspaperiin. Muikut säilyttivät hyvin muotonsa ja lopputulos oli oikein rapsakkaa ja maukasta.

Maukas hässäkkä

Vaimo innostui tekemään hankkimastaan keittokirjasta "Purple Citrus & Sweet Perfume" ensimmäisen ruokalajin - erikoisen salaatin. Salaattiin tuli keitettyjä perunoita, keitettyä kanamunaa, paahdettua broilerinmaksaa, sipulia, chiliä, sitruunan mehua ja kuorta sekä paljon persiljaa. Salaatti oli tarkoitus syödä kylmänä, mutta päätimme kokeilla ensin lämpimänä.

Ihan loistava hässäkkä, tätä on ihan pakko tehdä toistekin. Sitruuna piti kokonaisuuden mukavan raikkaana, ja kaikki eri maut silti maistuivat. Ja vaikka mukaan jauhettiin kokonainen oma chili, lopputuloksessa oli vain mukava lämpö. Toimi hienosti kylmänä pakkaspäivänä, mutta lienee yhtä hyvä ellei parempi keskellä kesäkuumia.

Paahdettu ankankoipi punajuurilisukkeella

Ensinnäkin pitää mainita, että kaupat ovat taas täynnä lähes ilmaista ruokaa - nimittäin juureksia. Olemme parina viime vuotena käyttäneet paljon lanttua, punajuurta sekä porkkanaa ruuanlaittoon, koska niiden hinnat romahtavat joulun alla. Vai mitä voi sanoa, kun kilohinta on enää 33 senttiä. Vielä kun olisi luomua.

Pääruoka-aine oli kuitenkin tällä kertaa ankankoipi. Ankkaa tulee silloin tällöin kokeiltua, kun siitä on jäänyt ulkomailta muutama todella hyvä kokemus. Omat kokeilut ovat varmaankin suurimmaksi osaksi hyviä tai välttäviä. Yleensä ottaen siipikarjan käyttö on meillä hyvin vähäistä, koska marketeista saa yleensä vain broileria, ja se ei oikein maistu miltään, ja siihen liittyy niin paljon muistoja median tehokasvatusjutuista. No, onneksi pakastealtaista sekä kauppahallista saa muutakin siipikarjaa kuten kalkkunaa. Jouluksi on muuten tilattu kalkkuna possun sijaan.

Poistin ankasta ylimääräisen rasvan, ja viilsin nahkaan muutaman viillon, että ylimääräinen rasva pääsee sieltäkin pois. Sitten kuumalle valurauta pannulle ja ruskistetaan kauttaaltaan ja annoin vielä paahtua nahka alaspäin viitisen minuuttia. Sitten poistin pannulta ankanrasvan (talteen paistettuja perunoita varten) ja koivet vielä uuniin 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Punajuuret paahdettiin pannulla ja maustettiin paahdetuilla pinjansiemenillä sekä persiljalla. Vaimo laittoi omien punajuuriensa päälle vielä italialaista sinihomejuustoa.

Ankka onnistui hyvin. Liiallinen rasva oli poistunut lähes kokonaan. Koostumus olisi voinut olla vielä parempi, mutta tärkein eli maku oli kohdillaan. Punajuuret olivat myös juuri niin hyviä kuin muistin niiden olevankin.

Leipäkokeita Osa 6

Juuren kehitys on nyt noin puolessa välissä ja päätin jälleen tehdä "hukkaleipäjuuresta" testileipää. Viimekertaisesta viisastuneena laitoin mukaan 1/8 tl kuivahiivaa, koska viimekertainen taikina ei kohonnut laisinkaan. Muuten ohje oli kutakuinkin sama kuin viimeksi, eli bourke street bakery kirjan hapanleipäohje lyhyemmillä odotusajoilla. Edelleenkään en laittanut "täyttä" määrää suolaa. Lisäksi jaoin taikinan kahtia, enkä kolmeen ja laitoin taikinat vuokaan.

Nyt onnistui. Leivät kohosivat erittäin hyvin, koostumus oli myös erittäin hyvä, kuoren ollessa mukavan rapsakka. Maku oli myös erittäin lupaava. Suolaa olisi sitten saanut kuitenkin olla lisää. Seuraavan koe-erän tai finaalin leivän teenkin sitten täsmälleen ohjeen mukaan.

Stollen, eli leivän ja kakun välimuoto

Vaimo valmisti viikonloppuna stollenia, mistä tuli heti suosikkijoululeipäni. Tämä on heittämällä parempaa kuin panettone. Maku on pehmeän mausteinen, eikä oikeastaan suolainen eikä kovin makea - varsinkin kun tomusokerikuorrutus oli jätetty pois. Hieno löytö. Toimii varmasti joulun makeiden ja kuivien juomien kanssa.

Possurullat itämaiseen tapaan

Näin taannoin jossakin lehdessä itämaiseen tyyliin tehtyjä possurullia. Vaikka en oikestaan muistanut yksityiskohtia mitä rullissa oli, jäi tämä idea muhimaan mieleen. Tässä eräs sovellus.

Leikkasin possun ulkofileen ohuiksi siivuiksi, joita marinoin riisiviinietikassa, soija-, kala- ja hoisinkastikkeessa parisen tuntia. Sitten leikkasin kevätsipulin ja paprikan ohuiksi "tikuiksi" ja rullasin sopivan määrän sipuli ja paprikatikkuja ulkofileen sisään. Rullat vuokaan ja vuoka 200 asteiseen uuniin, kunnes kypsiä.

Oheen paahdoin nopeasti keräkaalia sekä jäljelle jäänee paprika- ja kevätsipulitikut öljyssä. Mausteina hoisinkastike ja suola.

Valmiisiin annoksiin vielä hieman hoisinkastiketta päälle ja koristellaan sitruunamelissalla. Oikein hyvää. Kasvikset säilyivät sopivan rapsakoina sekä rullissa että oheisruoassa.

Hirven sisäfile ja pehmeä purjo

Kauppahallista bongasin hirven sisäfilettä, jota kauppiaskin kehui, ettei "mureampaa lihaa ole". Huikeasta kilohinnasta (65 e/kg) huolimatta päätin ottaa pienen palan koemaistoon.

File valmistettiin perinteisellä tavalla, vain suolaa ja pippuria pintaan ja kuumalla valurautapannulla krispi pinta ja folioon vetäytymään.

Oheen valmistin purjoa. Hauduttelin pienen määrän purjoa matalassa lämmössä valkoviinissä ja voissa. Muuta ei tarvitse, purjo kun on vaan niin hyvää.

Oliko se sisäfile sitten niin mureaa. Kyllähän se oli, ja maku oli hirvelle tyypillinen riistainen, mutta melko mieto verrattuna aiempiin kokemuksiin hirven muista osista. Mikä ei yllätä, koska tämähän oli sisäfilettä. Tätä voisi ostaa useamminkin, mikäli hinta olisi halvempi. Mureudesta sanoisin vielä, että tämän lyhyen koemaiston perusteella väittäisin, että hevosen sisäfile on vielä mureampaa.

Hirvi-parsakaalimakkara

Nyt on taas mukavasti riistaa saatavilla ja makkara on mukavaa talviruokaa. Tämän kertaiseen makkaraerään tuli hirveä, parsakaalta, kermaa ja mausteita. Otin pienen riskin ja jätin ihran kokonaan pois. Lopputulos oli hyvää, mutta odotetusti ehkä hieman kuivan puoleista. Eli hyvä kastike kannatanee väsätä oheen, joka täydentää aterian.

Leipäkokeita Osa 5

Meillä on jo pitkään ollut tapana hankkia kirjoja joululomaa ja kesälomaa varten. Nyt tilattujen kirjojen joukossa oli vaimoni valitsemia leipäkirjoja kaksi kappaletta. Siinä sitten kirjoja lueskellessa syntyi päätös kokeilla myös juureen tehtyä leipää. Prosessin pituus hirvitti. Valitsin ohjeen australialaisesta kirjasta ja tämä juuri saavuttaisi parhaan tehonsa vasta 4 viikon kuluttua! Aiemmin olen haastatellut henkilöitä jotka ovat tehneet itse juuren, niin mielipide tuntuu olevan ettei se ole vaivan väärtti. Kynnystä on myös lisännyt se, että helpoilla resepteillä tulee tasalaatuista ja hyvää leipää. No, onhan sitä pakko testata.

Juurta ruokitaan päivittäin, kunnes neljäs viikko on lopussa niin ruokintaa lisätään ja juuri on valmis leivän tekoon. Nyt on mennyt runsas viikko, ja minulla on itseasiassa kaksi erillistä juurta. Ensimmäinen on täsmälleen ohjeen mukainen ja vaikuttaa oikein lupaavalta. Lievä etova hajukin tuntuu pehmenneen melkein miellyttäväksi, mutta ainakin mielenkiintoiseksi. Toinen juuri on käynyt läpi ylimääräisen ruokinta kierroksen. Hienoa velliä vai mitä.

Kärsimättömänä ihmisenä juurta piti mennä jo testaamaan. Ohjeessa neuvotaan heittämään 7/8 osaa juuresta pois kun se kasvaa tarpeeksi isoksi. Otin 450 g juurta tästä pois heitettävästä osasta. Lisäsin siihen 650 g jauhoja 350 g vettä ja 11 g suolaa. Ajatuksissani pyöri, että hiivaa olisi varmaan hyvä hieman lisätä, mutta se sitten unohtui kaikessa tohinassa. Valmistin leipää hapanleivän ohjeella missä on useita eri vaiheita ja suurimmaksi osaksi taikina lepää tai kohoaa - eli odottelua on paljon. Taikina oli muuten helposti ehkä hienoin taikina mitä olen tehnyt. Todella pehmeä ja taikinan elastisuus oli ihan uskomaton.

Juuri oli hyvässä kehitysvaiheessa, mutta taikinaa kohottavia aiheita ei ollut vielä lainkaan tai tarpeeksi, eivätkä leivät juurikaan kohonneet. Mutta mikä tärkeintä maku oli jo todella hyvä ja voimakas. Mielenkiinnolla seurailen juuren kehittymistä ja odottelen seuraavaa testisessiota. Ajattelin testata juurta ennen neljän viikon loppua ainakin vielä kerran.

Turska-vuohenjuustovoileivät

Pari kertaa on tullut ostettua turskaa marketista. Ensimmäinen kerta oli aikaa sitten, eikä tainnut tehdä suurta vaikutusta, koska toinen kerta oli vasta nyt, tai oikeammin jokunen viikko sitten. Ei kalaa kyllä olekaan kovin usein tarjolla. Nyt oli ja sitähän sitten päätettiin testata.

Jostain syystä en halunnut kokonaista kalaa valmistaa sellaisenaan vaan päätin fileoida sen. Pikainen googlaus paljasti, että fileointi ei ole aivan mutkaton juttu. Puolisen tuntia myöhemmin, pöydälle oli kertynyt mittava työkalusetti ja kaksi hieman repaleista filettä. Kyljen alkuosassa oli hankalat ruodot, että hakkiuduin siitä eroon kunten ahvenen anopinfileestä.

Yksi aiemmista muistikuvista turskasta oli, että kalassa oli ominainen voimakas maku, mikä ei ollut suosikkimakujani. Ei voi sanoa, että se olisi paha maku, mutta vähän liian yllekäyvä. Päätin siis marinoida fileet rosmariini-sitruuna-dijonsinappimarinadissa. Sitten kalat valmistettiin normaaliin tapaan pannulla.

Marinadi oli täysosuma ja tasapainotti makuja. Kyllähän turskaa voi ostaa, jos vastaan tulee. Tästä ruuasta ei tullut kuitenkaan otettua kuvaa. Kuva on seuraavan päivän lämpimistä voileivistä. Kotitekoisen leivän päälle tuli turskaa, vuohenjuustoa ja hieman parmesaania. Turska toimi hienosti vielä toisenakin päivänä.

Pähkinäleipä

Leipäkokeilut jatkuvat. Tämä pähkinäleivän ohje löytyy vanhasta Talvitunnelmia -kirjasta. Koska minulla ei ollut kaikkia aineksia, pääsin samalla sooloilemaan - kuten lähes aina kun laitan ruokaa. Hasselpähkinöiden sijasta tuli pekanpähkinää. Ruis- tai vehnärouheen sijasta laitoin kaurakuitua. Kaurakuitua pitäisi kuulemma laittaa vain ruokalusikallinen, mutta pistin varmaankin vajaan desin. Ohjeeseen olisi tullut vielä maitoa, mutta unohdin sen kokonaan. Sattuman kauppaa tämä kokkailu joskus.

Joka tapauksessa leipä onnistui hyvin. Maut olivat tasapainossa. Lieneekö kaurakuidun ansiota, mutta leivässä oli aivan uudenlaista mausteisuutta, mikä muistutti rukiisesta kotitekoisesta näkkäristä. Seuraavaan  versioon voisi kokeilla saada hieman enemmän happamuutta, sekä makeutta voisi myös lisätä.

Parmesaani-prosciuttoleipä

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä ulos syömään ja mietin mitähän tässä söisi päivällä välipalaksi. Kauaa ei asiaa tarvinnut pohtia varsinkin kun vaimoni oli tilannut leivänteosta kertovan hienon kirjan, mitä olimme aamutuimaan ihmetelleet.

Ja kaikkihan pitävät tuoreen leivän tuoksusta kodissaan, siinä on jotain perustavaa laatua "hyvää oloa" tunnetta, joka luultavasti kehittyy molekyylitasolla DNA:n käskyttämänä :)

Sopiva ohje löytyi kenwoodin mukana tulleesta reseptikirjasta. Leipä pimpattuna parmesaanilla ja ilmakuivatulla kinkulla - se olisi juuri sopivan ruokaisaa välipalaksi.

Taikinaan tuli noin 50 grammaa parmesaania noin puoleen kiloon jauhoja. Lisäksi yksi kananmuna, mustapippuria ja oliiviöljyä. Ken vaivasi uskollisesti taikinaa kuohkeaksi. Kohotuksen jälkeen taikinasta tuli kaksi leipää mihin oli leivottu revittyä ilmakuivattua kinkkua sisään pariin kerrokseen. Päälle viiltoja ja viimeisteltiin maissijauhoilla ja pirskoiteltiin vettä pintaan. Taas kohotus ja vajaa puoli tuntia parissa sadassa asteessa kunnes kultainen pinta ja hieman ontto ääni pohjaan kopauttaessa. Ritilöiden päälle jäähtymään uunista otettaessa

Todella hyvää sellaisenaan ja taivaallisen hyvää hyvän oliviiöljyn ja balsamicon kera. Parmesaania oli juuri sopivan tasapainoinen määrä. Mietin että jos saisi oikein hyvää speckkiä, niin se toimisi leivässä varmaankin vielä paremmin. Kovasti tuli myös kesä mieleen, kun mutustelimme leipää valkoviinin kera.

Suklaakippo Nigellan tapaan

Mietin taannoiseen kälyjen vierailuun jotakin mukavaa jälkkäriä. Pääraaka-aine oli selvillä ja netissä hieman aikaa poukkoillessa päädyin juutuubbiin Nigellan jaksoja ihmettelemään. Löysinkin äärimmäisen yksinkertaisen reseptin makeasta jälkiruoasta, jota Nigella nimitti chocopot nimellä - eli suklaata kipossa. Yleensä leivontaohjeet ovat pelottavan monimutkaisia ja anteeksiantamattomia, mutta ei tämä - todisteet olivat videolla. Päädyin kuitenkin valmistamaan tämän jälkkärin vasta kälyjen vierailun jälkeen - sattuneesta syystä.

Kuten sanottua ohje oli yksinkertainen, suklaa sulatetaan vesihauteessa voipalan kanssa. Sekoitetaan 2 munaa, 3/4 kuppia sokeria ja 3 ruokalusikallista jauhoja. Lopuksi kaikki sekaisin. Ja en todellakaan mitannut määriä järin tarkasti.

Valmis löysä taikina kaadetaan sopiviin uuninkestäviin kippoihin, ja paahdetaan uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta halkeilee ja sisäosa on vielä hieman tahmeaa. Nautittiin vaniljakermavaahdon kera. Täyteläistä talvijälkiruokaa.

Kälyn ihanat puustit

Vaimoni sisko osallistui ystävällisesti viikonlopun kestitsemisiin tekemällä korvapuusteja. Korvapuustiohje taisi olla niin sanottu perusohje, mutta tekemisessä oli muutama juttu, mikä teki puusteista sekä kuohkeita sekä näyttävän näköisiä. Leivonta meni vanhan kaavan mukaan siihen asti kunnes alkoi varsinainen puustien "kasaaminen", missä kuvan letitys takasi että mausteita meni puustin joka kolkkaan ja lopputulos oli kuohkea.
Käly on hyvä vaan ja tekee useammin :)

Paahdettu merikrotti pestopekonikuorrutteella

Erään toisen lähimarketin kalatiski yllätti, löytyi tuoretta merikrotin pyrstöä sekä tuoretta turskaa tavanomaisten kalojen lisäksi. Ostimme kumpaakin ja päädyimme testaamaan ensin merikrottia.

Pikaisen etsinnän jälkeen sopiva ohje löytyi Jamien Onnen Päivät -kirjasta. Ohje oli erittäin yksinkertainen. Pyrstöt kuorrutettiin basilika-aurinkokuivattutomaattitahnaan ja kiedottiin ilmakuivattu kinkkuunkääröön. Basilikaa meille ei sattunut olemaan, mutta kesän lopussa varastoitu omatekoinen pesto tuli apuun. Lisäsin pestoon hieman aurinkokuivattua tomaattia ja kuorrutin pyrstöt sillä. Ilmakuivatun kinkun korvasin pekonilla. Sitten uunin runsaaksi puoleksi tunniksi paahtumaan. Oheen kuullottelin tuoretta kaalia, mikä on tällä hetkellä lähes ilmaista ruokaa, eli alle euron kilo. Kaali voi-öljy seokseen paahtumaan ja maustetaan murskatuilla fenkolin siemenillä sekä hunajalla.

Merikrotissa oli hieno mieto maku. Tavallaan tyypillinen vaalea kala. Mainittakoon että pyrstön sivuilta pystyi leikkaamaan täysin ruodottomat siivut erittäin helposti - eli kalan käsittely hoitui noin 10 sekunnissa. Tätähän voisi ostaa toistekin. Minulle jäi vähän epäselväksi, että mistä kala oli tiskiin kulkeutunut. Veikkaus olisi että brittein saarilta, koska siellä monkfish on paljon käytetty kala.

Konjakki-cheddarkermakastike sisäfileelle

Bongasimme aikoinaan aivan uudenlaisen kastikkeen sisäfileelle, sherry-manchegokastikkeen. Olemme tehneet sitä aika usein, koska se vaan on niin järkyttävän hyvää. Päätin kokeilla jotakin samantapaista, mutta konjakilla sekä cheddarilla.

Paistelin sisäfileet normaalisti voi-öljyseoksessa ja siirryin kastikkeen tekoon. Valurautapannulle kermaa irroittelemaan paistelun makuja, Monnet-konjakkia runsaasti mukaan. Maustelin seosta suolalla ja pippurilla. Lisäksi hieman cayennepippuria. Lopuksi pari kourallista voimakas cheddarjuustoa.

Oheen paahdoin kiertoilmauunissa rapsakat omat perunalohkot.

En tiedä mitä näissä alkoholin ja voimakkaan juuston yhdistelmissä toimii, mutta toimii - ja hyvin. Ehdottomasti tehtävä uudestaan.

Lammaskaalipatahässäkkä

Vielä yksi ohje jota ei ole muistanu blogata. Teimme taannoin hitaastikypsytettyä lammasta. Tästä ruoasta jäi mukavasti lampaanlihaa jonka käytimme savoijinkaalin kera lammaskaalipataan.

Mukaan tuli vielä runsaasti omaa paprikaa, mausteita sekä hieman kermaa. Sitten uuniin muhimaan vajaaksi pariksi tunniksi. Epäilemättä parasta lammaskaalta mitä olen syönyt. Mausteinen liha yhdistettynä savoijinkaalin ja paprikan raikkauteen sekä juuri sopiva määrä kerman pehmeyttä toimi loistavasti. Täytyypä toistaa kokeilu nyt kun kaali on taas puoli-ilmaista.

Friteeratut vihreät tomaatit

Vielä yksi vanha ruokatallenne. Vaimoni yllätti minut taannoin hienolla välipalalla. Omatekoisella leivällä kuusenherkkusienisipulipaistosta sekä maissijauhossa friteeratut vihreät tomaatit!

Loistava pikku välipala, ja tomaatit maistuivat täysin erilaisilta - hyvin ei tomaatille. Oikeastaan kyseessä oli ihan uusi maku. Lisää tällaisiä juttuja.

No-Knead Pizza

Tässä yksi ruoka mikä oli jäänyt arkistoihin homehtumaan. No-knead pizzataikina. Törmäsin sattumoisin webbisivuille missä kaveri kehui jalostaneensa no-knead leipätaikinasta helpon version pizzapohjaan. Pitihän sitä kokeilla.

Seurailin ohjetta suurin piirtein. Pohjan kaulin hieman ohuemmaksi, muttei niin ohueksi kuin normaalisti - normaalisti niistä voi katsella läpi :)

Päälle löytyi vielä puutarhan antimia, kuten paprikaa, munakoisoa, sekä tomaattikastiketta, oliiveja ja juustoa.

Lopputulos oli hyvä. Mutta sanoisin että pizzapohjan taikinan maku ei pääse tässä oikeuksiinsa, sitä on liian vähän ja voimakkaat muut mausteet tuppaavat jyräämään yli. Ehkä jonkinlainen pannupizzaversio toimisi?

Olutmarinoitu entrecotepihvi

Hesarin ruokaosuudessa puhuttiin oluen käytöstä ruoanlaitossa. Sivun ohjeista silmiini osui oluella marinoitu naudan entrecote. Laiton marinaadiin oluen lisäksi reilusti valkosipulia, ja pihvi saisi marinoitua yön yli.

Seuraavana päivänä paahdoin entrecoten kuumalla valurautapannulla mediumiksi ja folioon vetäytymään. Sillä välin väänsin marinadista kermakastikkeen pihveille.

Ihan ok, muttei mitään hurraahuutoja. Taidan ottaa kunnon einauta-sisäfileen ennenkuin naudan entrecoten - niin se vaan on.

Hitaasti kypsytettyä lammasta tattiperunoiden kera

Pakastimen kätköistä löytyi kokonainen lampaan jalka, "nilkasta" ylöspäin. Onko konaisuudella jokin nimi, en tiedä. Aloittelin ruoanlaiton hyvissä ajoin päivällä siivoamalla lihan ylimääräisistä rasvoista ja kalvoista. Kuivamausteita pintaan ja ruskistus pannulla. Luuta voi muuten hyvin katkaista rautasahalla.

Lammas pataan, johon lisäsin punkkua, sipulia, pari rosmariinin oksaa sekä vähän fondia. Pata ensin 200 asteiseen uuniin ja 10 min jälkeen lämpö 125.

Parempi puolisko löysi koiranulkoilutuspolulta komean herkkutatin omien lisukeperunoiden seuraksi. Ateriakokonaisuuden maanläheisiä tummia makuja tasapainottamaan väsäsin vielä raikkaan sitruuna-persiljaranskankerman.

Annoin lihan kypsentyä matalassa lämmössä noin 3,5 tuntia. Ja kyllä se sitten olikin täydellisen mureaa olematta kuivaa. Taisi olla parasta lammasta mitä olen padassa kypsentänyt.

Palsternakka-kikhernekeitto

Parempi puolisko oli onnistunut kasvattamaan komeita palsternakkoja. Netin resepteistä silmiini osui keitto, jossa oli myös kikhernettä ja jota sakeutettiin tahinilla. Erittäin simppeli ruoka valmistuikin nopeasti, mutta ehkäpä nestettä olisi saanut olla hieman enemmän, sillä vaikka lopputulos oli hyvänmakuinen, oli koostumus lähempänä pyrettä kuin keittoa :)

Paahdettua raitapunajuurta peston ja gorgonzolan kanssa

Viikonlopun simppeli ruoka olisi paahdettua raitapunajuurta, jota meillä on vielä jonkin verran kasvamassa. Punajuurten kanssa olisi omaa pestoa sekä italialaista sinihomejuustoa. Samalla tulisi selvitettyä kuinka oma pesto selviää pakastettuna. Ja vastaus on selkeä hienosti selviää. Odotettuja värimuutoksia (basilika) ei ollut lähes yhtään ja maku oli lähes tuoreen veroinen.

Kookos-banaanipossusuikaleet couscousin kera

Loppu possun ulkofile päätyi sunnuntaina suikaleiksi. Paahdoin suikaleita pannulla punasipulin, chilin sekä valkosipulin kera. Sitten kaadoin mukaan kookosmaitoa ja annoin porista hetken aikaa. Maustoin hässäkän banaanikuutioilla, rusinalla sekä parilla tipalla soijakastiketta. Lopuksi kunnolla tuoretta korianteria mukaan. Nautittiin täysjyväcouscousin kera. Tämä on nyt jo toinen tai kolmas ruoka missä olen kokeillut onnistuneesti banaanin tuomaa satunnaista happamaa makeutta. Toimii meikäläisen suussa

Limeinkiväärichilipossu ja palsternakkaliuskat

Tuli pitkästä aikaa viikonloppuna ostettua porsaan ulkofilettä. Leikkasin mureasta potköstä neljä runsaan sentin paksuista pihviä. Mureutin pihvejä vielä lisää hakkaamalla niitä littanaksi. Sitten marinoin lihoja noin 4 tuntia marinaadissa, mihin tuli limen mehu ja kuori, inkivääriä, yksi chili, öljyä sekä hieman suolaa.

Hain kuumalta pannulta hieman väriä pihveihin ja sitten laitoin oman maan palsterakka siivuja päällä kypsentymään ja imemään makuja. Mukaan tuli vielä paahdettua mantelimurskaa sekä mausteita. Päälle rutkasti tuoretta korianteria.

Harvinaisen onnistunut lihojen marinointi. Annoksessa oli myös tiukka tulisuus vaikka mukana oli vain yksi chili. Oma kasvatetut chilit olivatkin sekoitus, joten tällä kertaa vastaan tuli se tulisin chili. No, joka tapauksessa rankkasin tämän aterian erittäin korkealle.

Paprika-aamiaismunakas katkarapuhöystöllä

Vaimo inspiroitui kokeilemaan viikonloppuna aamiaiseksi munakasta katkarapuhöystöllä. Perusmunakas tuunataan oman maan paprikalla. Ja päälle tuli paprikallajauheella, cayennepippurilla sekä suolalla maustettua ranskankermaa, jossa katkarapuja. Hyvä kompinaatio eri makuja. Hyvä alku päivälle.

Mustavahakas-lohihässäkkä

Sienikausi on täydessä tehossaan pitkän ja kuivan kesän jälkeen. Nyt on oikeasti niin paljon sieniä metsässä kuin vain jaksaa kantaa. Meidän pihassakin laskeskelin voitatteja olevan noin viitisenkymmentä!

Eräs sieni mitä olemme kovasti jo odotelleet on mustavahakas, mitä sitten löytyikin. Viime vuonna testasimme vaimoni siskon vinkistä lohi-mustavahakaslasagnea, mikä oli heti suuri suosikki. Nyt päätimme kokeilla jotakin simpplelimpää. Hässäkkään tuli mustavahakkaisen lisäksi sipulia, valkosipulia, omia tomaatteja, lohikuutioita sekä rakuunaa. Maustetaan kevyesti. Oikein hyvää, mutta mustavahakasta saisi olla paljon enemmän. No, näillä sateilla sitä tullee enemmän.

Mustekala-mereneläväbouillabaisse

Vaimo teki joskus vuosia sitten ensimmäistä kertaa bouillabaissea - johon ihastuin samantein. Ei vaan ole tullut tehtyä sitä viime aikoina. Viimeinen innoittaja oli kun Jounin keittiössä -ohjelmassa tehtiin ruoasta mielenkiintoinen versio. Ei kun toimeen.

Pääraaka-aineena oli tällä kertaa mustekala. Veikean näköisiä kavereita, eikö. Mustekalan lisäksi mukaan tuli lohta, katkarapua, tomaattia tölkistä, puljongin kalalientä, sipulia ja mausteita. Itse keitto valmistuu nopeasti, mitä ei heti uskoisi täyteläisestä mausta. Ihan mielettömän hyvää. Suosittelen kaikille.

Nigelin kasviscurry

Muutaman viikon ihmettelin kuinka voi läppäri sanoa sopimuksen irti - kone ei vaan käynnistynyt. Onneksi sitä on sen verran vanha kettu että olihan sitä levykuva jossakin tallessa, että nyt sitä taas pääsee dokumentoimaan kokkailuja.

Nigel Slaterin taannoin televisiosta tullut "Simple suppers" oli ihan ok ohjelma, vaikkei mitään ihmeellistä kuten nimikin viittaa. Kokeiluun siitä pääsi kasviscurry, sillä omasta puutarhasta tulee (tai siis tuli) vielä hyvin kesäkurpitsaa.

Curryhan on mausteseos ja erilaisia sekoituksia on varmaan yhtä paljon kuin maailmassa intialaisia. Ensin paahdettiin mausteita öljyssä pannulla; minulla oli muistaakseni ainakin korianterinsiementä, kurkumaa, kokonaisia kardemummia, jeeraa, paprikaa ja niin poispäin. Ihan loistava tapa aloittaa kokkailu - keittiö täyttyy huumaavan hyvistä tuoksuista. Sitten sekoitettiin mukaan silputtu sipuli, paloiteltu kesäkurpitsa, tomaatit, chili ja keitetyt pavut. Jonkin aikaa haudutellaan ja lisätään kookosmaito. Annetaan porista kunnes kypsää. Lopuksi tuoretta korianterinlehteä päälle.

Mukavan mausteista ja hyvää kasvisruokaa, eikä liian tulista kuten Nigelin oma versio ohjelmassa.

Kurpitsahässäkkä

Omat kurpitsat antoivat tänä vuonna odottaa itseään melko kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuvan kurpitsat paahdettiin pannulla. Mausteina käytin kalakastiketta, valkosipulia, hieman chiliä, pippulia sekä suolaa. Simppeliä ja hyvää. Viimeisestä kunnon kesäkurpparista tehtiin vegecurrya. Jos olis tämmöisiä raaka-aineita saatavilla ympäri vuoden, niin sitähän voisi ryhtyä vaikka kasvissyöjäksi - ehkä :)