Pari kertaa on tullut ostettua turskaa marketista. Ensimmäinen kerta oli aikaa sitten, eikä tainnut tehdä suurta vaikutusta, koska toinen kerta oli vasta nyt, tai oikeammin jokunen viikko sitten. Ei kalaa kyllä olekaan kovin usein tarjolla. Nyt oli ja sitähän sitten päätettiin testata.
Jostain syystä en halunnut kokonaista kalaa valmistaa sellaisenaan vaan päätin fileoida sen. Pikainen googlaus paljasti, että fileointi ei ole aivan mutkaton juttu. Puolisen tuntia myöhemmin, pöydälle oli kertynyt mittava työkalusetti ja kaksi hieman repaleista filettä. Kyljen alkuosassa oli hankalat ruodot, että hakkiuduin siitä eroon kunten ahvenen anopinfileestä.
Yksi aiemmista muistikuvista turskasta oli, että kalassa oli ominainen voimakas maku, mikä ei ollut suosikkimakujani. Ei voi sanoa, että se olisi paha maku, mutta vähän liian yllekäyvä. Päätin siis marinoida fileet rosmariini-sitruuna-dijonsinappimarinadissa. Sitten kalat valmistettiin normaaliin tapaan pannulla.
Marinadi oli täysosuma ja tasapainotti makuja. Kyllähän turskaa voi ostaa, jos vastaan tulee. Tästä ruuasta ei tullut kuitenkaan otettua kuvaa. Kuva on seuraavan päivän lämpimistä voileivistä. Kotitekoisen leivän päälle tuli turskaa, vuohenjuustoa ja hieman parmesaania. Turska toimi hienosti vielä toisenakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti