Suola/maustekurkut

Pääsin ensimmäistä kertaa itse valmistamaan säilykekurkkuja. Etsiskelin hetken netistä ohjeita kurkuille ja yhdistin kaksi mielestäni sopivaa. Otsikossa on tarkoituksella suola ja/tai mauste, sillä ei ole mitään tietoa tässä vaiheessa millainen lopputulos on. Liemeen tuli kunnolla suolaa, mutta myös sokeria. Mausteina oli tilli, mustaherukanlehti, valkopippuri, piparjuuri sekä inkivääri. Nyt pitää vain odotella kolmisen viikkoa ennenkuin pääsee maistamaan. Odottavan aika on pitkä.

Tomaattipiirakka

Aina klassikko tomaattipiirakka. Tämän vuoden ensimmäinen piirakka oli tehty tietysti omista tomaateista, mutta lieneeko kuuman kesän ansiota tomaateissa oli erittäin makea aromi. Aiempina vuosina omat tomaatit ovat hieman happamanpia kuin nyt. No allekirjoittanutta ei happamuus haittaa ollenkaan. Tomaattipiirakoita voisin syödä vaikka kuinka paljon - makeita tai happamia.

Pikkumustekalapasta

Äyriäiskokeilut jatkuvat. Nyt vuorossa oli pikkumustekala, eli squid tai italiaksi calamari. Äyriäiset marinoitiin pienemmiksi paloiteltuna yrtti-valkosipuli-valkoviinimarinadissa. Sillä välin kuumensin grillin muurikan melko kuumaksi, jotta kypsennysaika oli melko lyhyt. Hieman väriä pintaa ja nautittiin sitruunapastan kera. Jälkeen oikein hyvää pakasteäyriäisiksi.

Tuoretta valkosipulia

Viimeiset omat valkosipulit olivat käsillä. Näistä pitää ottaa kaikki irti. Päätimme paahtaa valkosipulit yrttien kanssa voi-öljyseoksessa ja nauttia paahdetulta paahtoleivältä. Kevyesti paahdetuissa sipuleissa oli hyvä suhde makeutta, ja paahteisuutta. Ihan tajuttoman hyvää - voin suositella kaikille joilla on pikkupläntti pihaa - eikun kasvattamaan (lankomieees!). Ainoa huono puoli oli, että näitä saa vasta vajaan vuoden päästä lisää

Kanttarelli-sinihomejuustopizza

Sienikausi on kuin onkin lähtenyt käytiin. Vaimon kanssa ideoimme, että sinihomejuusto ja kanttarelli voisivat toimia pizzassa. Väsäsin kolme plättyä pizzapohjia ja päälle tuli sipulia, kanttarelleja sekä auran sinihomejuustoa. Pistin auraa hieman eri määriä, koska mielestäni aurajuusto on hyvä mauste, mutta huono pääruoka-aine. Taisimme testata yhdessä pizzapohjassa makeaa savukastikettakin.

Yhdistelmä toimi loistavasti, ja täytyy sanoa että se pizza missä oli eniten aurajuustoa oli paras. Ehkä voisi jopa sanoa että mitä enemmän aurajuustoa sattui suupalassa olemaan sitä parempi - ehkä sitä vanhemmiten maku muuttuu.

Kuvan pizza ennen paistoa. Näköjään oli jossakin pizzassa myös mozzarellaa.

Kanttarellimunakas

Sienikausikin on vihdoin alkanut. Eilisellä koiralenkillä havaitsin, että kanttarelleja oli jo vakiopaikoilla, joten tänään aamulenkillä haettiin samalla aamiaistarpeet. Kananmunat, kanttarellit, sipuli, kerma ja persilja sekoitettiin ja vatkattiin kevyesti. Maustettiin ja pannuun melko alhaiselle lämmölle. Kannen alla olikin kohta melkoinen kohokas, joka tietysti meni hieman kasaan kuvan ottamisen jälkeen. Joka tapauksessa oikein maukas aamiainen.

Strutsivartaat grillistä

Grillauskausi sen kun jatkuu. Nyt väsäsimme strutsin varraspalalihoista, paprikasta (omasta ja kaupan) sekä tuoresta punasipulista vartaita. Varraspalat olivat marinoituneet vuorokauden sipulin, sitruunan, rosmariinin sekä öljyn kera. Vartaat laitettiin halstrausrautaan ja grilliin. Valelin vartaita kypsennyksen ajan pienellä määrällä kastiketta missä oli öljyä, hujanaa, sherryviinietikkaa ja bbq-kastiketta. Lopputulos oli mukavan kärvääntynyt marinadin sisältämän sokerin vuoksi. Että voi tuore sipulikin olla läpinäkyväksi grillattuna hyvää.

Äyriäispasta

Fiilisteltiin jälleen Italian matkaa valmistamalla äyriäispastaa - tosin pakasteäyriäisistä. Valkosipulia, persiljaa ja äyriäiset pannulle. Maustettiin vielä valkoviinillä. Paahdoin hieman leipää imemään loput kastikkeet pasta-annoksesta. Hyviä äyriäisiä, tosin ei niin hyviä kuin tuoreet meren rannalla.

Huippupapulisuke kuhalle

Tässä vaiheessa kaikki odotus palkitaan. Haasteellisen kuiva ja kuuma kesä on antanut odottaa monia ruokia. Valkosipuli on nyt valmista. Ensimmäiset pari sipulia häviävät koossa muiden kesien sipuleille, mutta maku on ennallaan. Voiko valkosipulista sanoa että raikas - kyllä voi. Omia chilejä voi alkaa käyttämään. Tomaatteja alkaa kypsyä. Papuja on vielä vaikka millä mitalla. Näistä aineksista vaimo ideoi parhaan papulisukkeen ikinä. Tuttuja ruoka-aineita, mutta joskus sitä raaka-aineet ja niiden makujen tasapaino natsaa täydellisesti. Mielestäni tässä kävi niin.

Härkäpavut sekä ruusupapu kiehautettiin. Valkosipuli ja pieni chili kuulloteltiin kattilassa. Lisättiin pavut, paahdettu manteli sekä tomaatit. Maustettiin mintulla ja parmesaanilla.

Kuhafileet oli maustettu ennalta suolalla, valkosipulilla sekä valkoviinillä, ja nyt paahdettiin pannulla voissa. En tiedä mistä johtuu, mutta parhaiten onnistuneet kalat pannulla ovat minulla aina olleet kuhia - niin nytkin. Voi paahtui juuri sopivasti palamatta. Aterialla vuoroin minä kehun papulisuketta ja vaimo kalaa. Tämä ateria meni kyllä top 10:iin.

Naurisvuohenjuustopaahdos

Tai toisin sanoen naurishässäkkä, tai naurispyde... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kasvimaan harvennuksen johdosta olimme miettineet valmiiksi mitä nauriista tekisimme. Ensimmäinen suunnitelma oli naurisröstit, koska kuuma kesä oli aiheuttanut lievää kuivuutta (lue puumaisuutta) nauriisiin. Päätin kuitenkin tehdä koepaistoksen pienellä määrällä naurista, sillä voissa paahdettu oman kasvimaan juures on ehkä parasta mitä voi olla. Koepaitos osoitti, etteivät nauriit olleet ollenkaan liian "puumaisia".

Paahdokseen tuli nauriin lisäksi sipulia, oma kasvatettuja valkosipuleita (nami nami), hieman vähäsuolaista pekonia sekä vihreitä oliiveja. Paahdetaan ensin kannen alla jonkin aikaa ja lopussa ilman kantta kovemmalla lämmöllä, että saa hieman rapsakkaa pintaa.

Maustamiseen pannulle hieman rosmariinia ja pöydässä vuohenjuustoa sekaan sulamaan. Me tykättiin kovasti.