Pancetta e zucchini

Kotipuutarha tuottaa raivolla kesäkurpparia ja vaimo on pystynyt ideoimaan ad hoc lisukkeita miltei samassa tahdissa. Tämä ateria perustuu Jamien carbonara (äännetään karponaaraa :) ohjeeseen.

Paahdetaan tuoretta valkosipulia sekä hyvälaatuista pancettaa pannulla muutama minuutti. Lisätään pilkottu kesäkurpitsa. Paahdetaan lisää. Lisätään hieman raviolin/pastan keitinvettä. Kun ravioli/pasta on valmis lisätään se joukkoon sekä munankeltuais-kerma-parmesaanikastike koko ajan sekoittaen. Maustetaan ja nautitaan. Helppoa sekä hyvä.

Hässäkkäpasta

Viime viikot on ollut uuden koiranpennun vuoksi hieman kiireistä, joten ruokapuoli on ollut lähinnä arkiruokaa. Mutta eihän se tarkoita etteikö arkiruoka olisi hyvää. Italialaisen keittiön hienoimpia oivalluksia on pasta, risotot ja pizzat. Ruokia mihin voi donkata edellisen aterian jäänteet jne. Tässäpä hauska hässäkkäpasta. Valmistusaika on käytännössä parikymmentä minuuttia siitä kun pistää pasta veden kiehumaan kunnes istahtaa ruokailemaan. Pastan "mausteeksi" tuli paahdettua hasselpähkinää, fetajuustoa, bresaola-kinkkua sekä tuoretta basilikaa

Kalkkunapasta

Jouluksi meille tilattiin savukalkkuna, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Tästä intoituneena, kun kollega vihjasi marketissa olevan kokonaisia kalkkunoita alta 4 euroo kilo, kävin minäkin nappaamassa 6,2 kiloisen lötkön.

Valmistus oli helppoa, mausteita pintaa, onteloon yrttejä, sitruunoita jne maun mukaan. Ei kuitenkaan täyteen vaan lämmintä kypsennysilmaa on hyvä päästää sinnekin. Esilämmitimme uunin täysille ja kalkkuna vuoassa sisään ja lasketaan lämpö 180 asteeseen. Sitten vaan seuraillaan lihamittaria, joka on tökätty rintafileeseen. Nappasin linnun pois kun mittari näytti 78 astetta. Tähän taisi mennä 3-4 tuntia. Nyt on sitten pakastin täynnä kalkkunaa, mistä on tarkoituksena fiilistellä erilaisia ruokia. Aloittelimme vaatimattomasti kalkkunapastakastikkeella. Mutta lisää seuraa.

Rapupasta

Saimme taannoin 70 pakastettua keitettyä jokirapua tuttavalta, joista päätimme väsätä rapupastan. Ravut oli "perattu" vajaassa tunnissa sormien ollessa riekaleina. Onnistuin jopa piikittämään oman peukalonpääni rapuveitsellä.

Kastike oli peruskermakastike, johon tuli hieman sitruunaa ja paljon tilliä. Ravunmaku pääsi hienosti esille. Kylläpä tuli kesä ja rapukestit mieleen. Viimevuonna rapukestit olivatkin kolmen ruokalajin illallinen Hämeenlinnan raatihuoneella, kun häme julistettiin rapumaakunnaksi.

Joulu 2010

Vuoden vaihteen lomapyhät ovat miltei ohi. Jouluruokailu meni melkoisen perinteisissä merkeissä. Tein jälleen omat lanttu- ja porkkanalaatikot. Lisäksi väsäsimme sinappisilakoita, sienisalaattia ja muita pikkukylmiä.
Päätimme kokeilla tänä vuonna kalkkunaa. Ja koska rohkeus ei vielä riittänyt valmistamaan sitä itse, tilasimme valmiin savukalkkunan kauppahallista. Savukalkkuna osoittautui todella hyväksi, ja siitä on helppo tehdä jatkoruokia, joista esimerkkinä kalkkuna-purjorisotto sekä kalkkunapasta.

Kuten viime vuonnakin meillä oli myös poron sisäpaistia, jonka käly oli ystävällisesti hommannut suoraan luomutoimittajalta. Nautimme tämän järjettömän murean lihan perinteisesti, eli kypsyysaste medium-, ja hyvän ranskalaisen punkun kera (niin ikään kälyn valikoimaa). Yhdistelmä sai kokoontuneelta raadilta kovasti kehuja.

Uutena juttuna kokeilin tehdä myös omaa sinappia. Sattumoisin työkaverikin oli juuri tehnyt omaa sinappia joten sain vielä hyväksi havaitun ohjeen alkajaisiksi. Ainoa muutos oli korvata osa sokerista hunajalla.

Hyvää uutta vuotta 2011.

1 1/2 dl sinappijauhetta

1 dl sokeria

1/2 dl hunajaa

2 dl kuohukermaa

1 muna

1 tl sherryviinietikkaa

2 rkl konjakkia

1. Sekoita sinappijauho, hunaja ja sokeri kattilassa.
2. Lisää joukkoon kerma ja muna.
3. Kuumenna seosta sekoittaen kokoajan, kunnes seos alkaa saostua ja kiehahtaa.
4. Lisää jäähtyneeseen sinappiin sherryviinietikka ja mausta konjakilla.
5. Kaada sinappi tölkkiin ja anna maun tasaantua jääkaapissa muutama päivä

Pikkumustekalapasta

Äyriäiskokeilut jatkuvat. Nyt vuorossa oli pikkumustekala, eli squid tai italiaksi calamari. Äyriäiset marinoitiin pienemmiksi paloiteltuna yrtti-valkosipuli-valkoviinimarinadissa. Sillä välin kuumensin grillin muurikan melko kuumaksi, jotta kypsennysaika oli melko lyhyt. Hieman väriä pintaa ja nautittiin sitruunapastan kera. Jälkeen oikein hyvää pakasteäyriäisiksi.

Äyriäispasta

Fiilisteltiin jälleen Italian matkaa valmistamalla äyriäispastaa - tosin pakasteäyriäisistä. Valkosipulia, persiljaa ja äyriäiset pannulle. Maustettiin vielä valkoviinillä. Paahdoin hieman leipää imemään loput kastikkeet pasta-annoksesta. Hyviä äyriäisiä, tosin ei niin hyviä kuin tuoreet meren rannalla.

Hernepapupasta toscanalaisittain

Reissun jälkeen pastat ovat olleet kovassa suosiossa meitin huushollissa. Päivän menu luotiin aamupäivällä lukkoon, kun vaimo ilmoitti, että härkä-, metripapuja ja herneitä on taas saatavilla kasvimaalta. Pastana kokeiltiin italian matkalta tullutta orecchiette eli pikkukorvapastaa.

Mausteina toimi luonnollisesti voi ja parmesaani. Sen lisäksi leikkasin italiantuliaissalamista (salame toscana) hyvin ohuita siivuja antamaan makua. Helppoa ja hyvää.

Mikähän sitä meikäläistäkin vaivaa, kun matkoilta kiikuttaa oliiviöljyjä ja salamia, eikä viskipulloa kuten valtaosa muista matkustajista.

Mizuna-mantelipesto ja pinaattipasta

Oma pestohan on mitä parhainta kyytipoikaa pastalle. Idea tähän syntyi muutama viikko sitten kun söimme valmistamaamme sekasalaattia, missä oli muun muassa mizunaa ja paahdettua mantelia. Jotenkin makuyhdistelmä jäi mieleen ja idea muhi päässä kunnes mieleen tuli tehdä pesto.

Lisäksi omat pinaatit olivat siinä vaiheessa, että penkistä irtosi vajaa kymmenen kunnon kokoista pinaatin lehteä. Mizunan ja paahdetun mantelin lisäksi pestoon tuli vain parmesaani, suola ja tietysti oliiviöljy.

Ja kyllä se makuyhdistelmä oli toimiva. Rankkaisin tämän aika korkealle omissa pestoissani. Ehdottomasti tehtävä toistekin.

Miilunpolttajan pastaa

Viime päivät ovat menneet kevätkiireissä ja arkiruoan valmistamisen merkeissä. Päätin kuitenkin ikuistaa yhden vakiopastoista - miilunpolttajan pastan. Reseptistä on muunnelmia netti pullollaan, mutta yleensä mukaan tulee pekonia, kermaa ja kanamunia. Ohje lienee alunperin puhdas spaghetti alla carbonara.

Korvasin pekonin vähärasvaisella savukyljellä ja kastikepohja tuli loistavasta oman kasvimaan tomaattikastikkeesta. Muuten mentiin perusreseptillä. Tämä miilunpolttajan pasta on kermapohjaisista pastakastikkeista varmasti yksi parhaista. Tulee valmistettua säännöllisesti.