Ja kaikkihan pitävät tuoreen leivän tuoksusta kodissaan, siinä on jotain perustavaa laatua "hyvää oloa" tunnetta, joka luultavasti kehittyy molekyylitasolla DNA:n käskyttämänä :)
Sopiva ohje löytyi kenwoodin mukana tulleesta reseptikirjasta. Leipä pimpattuna parmesaanilla ja ilmakuivatulla kinkulla - se olisi juuri sopivan ruokaisaa välipalaksi.
Taikinaan tuli noin 50 grammaa parmesaania noin puoleen kiloon jauhoja. Lisäksi yksi kananmuna, mustapippuria ja oliiviöljyä. Ken vaivasi uskollisesti taikinaa kuohkeaksi. Kohotuksen jälkeen taikinasta tuli kaksi leipää mihin oli leivottu revittyä ilmakuivattua kinkkua sisään pariin kerrokseen. Päälle viiltoja ja viimeisteltiin maissijauhoilla ja pirskoiteltiin vettä pintaan. Taas kohotus ja vajaa puoli tuntia parissa sadassa asteessa kunnes kultainen pinta ja hieman ontto ääni pohjaan kopauttaessa. Ritilöiden päälle jäähtymään uunista otettaessa
Todella hyvää sellaisenaan ja taivaallisen hyvää hyvän oliviiöljyn ja balsamicon kera. Parmesaania oli juuri sopivan tasapainoinen määrä. Mietin että jos saisi oikein hyvää speckkiä, niin se toimisi leivässä varmaankin vielä paremmin. Kovasti tuli myös kesä mieleen, kun mutustelimme leipää valkoviinin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti