Paahdettu ankankoipi punajuurilisukkeella

Ensinnäkin pitää mainita, että kaupat ovat taas täynnä lähes ilmaista ruokaa - nimittäin juureksia. Olemme parina viime vuotena käyttäneet paljon lanttua, punajuurta sekä porkkanaa ruuanlaittoon, koska niiden hinnat romahtavat joulun alla. Vai mitä voi sanoa, kun kilohinta on enää 33 senttiä. Vielä kun olisi luomua.

Pääruoka-aine oli kuitenkin tällä kertaa ankankoipi. Ankkaa tulee silloin tällöin kokeiltua, kun siitä on jäänyt ulkomailta muutama todella hyvä kokemus. Omat kokeilut ovat varmaankin suurimmaksi osaksi hyviä tai välttäviä. Yleensä ottaen siipikarjan käyttö on meillä hyvin vähäistä, koska marketeista saa yleensä vain broileria, ja se ei oikein maistu miltään, ja siihen liittyy niin paljon muistoja median tehokasvatusjutuista. No, onneksi pakastealtaista sekä kauppahallista saa muutakin siipikarjaa kuten kalkkunaa. Jouluksi on muuten tilattu kalkkuna possun sijaan.

Poistin ankasta ylimääräisen rasvan, ja viilsin nahkaan muutaman viillon, että ylimääräinen rasva pääsee sieltäkin pois. Sitten kuumalle valurauta pannulle ja ruskistetaan kauttaaltaan ja annoin vielä paahtua nahka alaspäin viitisen minuuttia. Sitten poistin pannulta ankanrasvan (talteen paistettuja perunoita varten) ja koivet vielä uuniin 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Punajuuret paahdettiin pannulla ja maustettiin paahdetuilla pinjansiemenillä sekä persiljalla. Vaimo laittoi omien punajuuriensa päälle vielä italialaista sinihomejuustoa.

Ankka onnistui hyvin. Liiallinen rasva oli poistunut lähes kokonaan. Koostumus olisi voinut olla vielä parempi, mutta tärkein eli maku oli kohdillaan. Punajuuret olivat myös juuri niin hyviä kuin muistin niiden olevankin.