Singaporelainen äyriäiskeitto

Singaporelaisten maustesekoitusten testaus jatkui äyriäiskeitolla. Äyriäiset rajoittuivat saatavilla oleviin jättikatkaravun- sekä katkaravunpyrstöihin. Valmistus oli jälleen erittäin simppeliä, mikä ei yhtään haitannut pitkän työpäivän jälkeen.

Kuullottelin hieman sipulia ja valkosipulia. Lisäsin maustesekoituksen sekä vettä. Lopuksi äyriäiset ja annetaan hieman kiehahtaa. Lopuksi mukaan kevätsipulia.

Tulisuus oli jälleen hyvä - melko voimakas muttei ylitsekäyvä. Maku oli varsin hyvä ja raikas.

Singaporelainen mustapippurikastike

Singaporelaisten mausteseospussukoiden testaus jatkui mustapippurikastikkeella. Varsin simppeli ohje meni kutakuinkin, että pistä lihat kypsymään ja samalla kuullota pannulla sipulia ja valkosipulia. Lisää sipulien joukkoon mausteseos sekä hieman vettä ja kiehauta. Tässä vaiheessa seoksesta tuli melko mielenkiintoinen haju - kuten kalakastikkeesta, mutta pippurinen. Eli ei kovin hyvä. Lisäsin tässä vaiheessa lihat joukkoon ja kuumensin vielä hetken. Oheen teimme salaattia. Karppaajat olisivat ylpeitä annoksesta.

Mutta miltä se sitten maistui... ihan syötävältä. Kammottava haju aiemmin oli vaimentunut, mutta pippuria oli kyllä niin paljon, että silmiä kirveli.
 

Singaporelainen Laksariisi

Singaporelainen kollega toi taannoin suomessa käydessään erilaisia paikallisia maustesekoituksia minulle tuliaisiksi. Varsin pätevän näköisiä pikku pussukoita, eikä näemmä lisättyjä lisäaineita. Ja miten ollakaan näin pyhien ylensyöntien jälkeen oli jotekin luonnollista alkaa alkaa niiden testailu.

Ensimmäisenä oli vuorossa Laksa Fried rice sauce, coconut & spices. Pussissa oli merkintä mieto tulisuus, mutta paikanpäällä Singaporessa käyneenä tiesin ettei siihen voinut paljoa luottaa. Itse ruoan valmistus oli simppeliä.

Kuullottelin valkosipulia sekä sipulia seesamöljyssä. Ja jotta tästä tulisi kokonainen ateria, päätin lisätä viimeisestä kurpitsasta maltoa. Eli kasvisruokaa. Varovasti suolaa, kun ei mausteseoksen suolamäärää tiennyt. Haudutin kurpitsan lähes kypsäksi. Ohjeen mukaan lisäsin kypsät riisit - valitsin tummaa riisiä. Samalla lisätään kevyesti vatkatut 2 munaa ja sekoitetaan, että munaa leviää tasaisesti. Nyt lisättiin mausteseos sekä hieman vettä. Sekoitetaan ja tarjoillaan.

Hyvä tulisuus ja miellyttävä makeus joka tuli osaltaan kurpitsasta. Kyllähän tätä voisi harkita tehdä alusta alkaen itsekin.

Sisäfilettä ja lumista kurttukaalta

Harmi ettei tullut otettua kasvimaalta kuvaa, ennen viimeisen kurttukaalin korjaamista. Sen verran oli hassu näky, kun kaalinkerä pilkotti juuri ja juuri lumen alta. Mutta vaikka kaali oli jäässä, niin kun se oli sulanut, havaitsin sen täysin syömäkelpoiseksi. Paahdoin sen voissa, sipulin, valkosipulin ja valkoviinin kera, lisukkeeksi sisäfileelle.

Nyt on kasvimaa täysin tyhjä, mutta onneksi uusia siemenpusseja tuli jo postissa - niitä päässee istuttamaan "kohtapuoleen" :)

Kurpitsaa kolmella tavalla

Kurpitsa se vaan on hassu kasvi. Meillä on vieläkin jääkaapissa pari kappaletta, ne kun säilyvät hyvin kovassa kuoressaan. Mieto maku soveltuu sekä suolaisiin, että makeisiin ruokiin.

Aiempia kurpitsakokeiluja jatkettiin nyt risotolla. Perusrisottoreseptiin kuutioitiin noin 400 g kurpitsan maltoa sekä paahdettiin kunnon kourallinen pinjansiemeniä. Taisin pistää mukaan vielä sahramiakin. Vaimo kehui yhdeksi parhaimmista risotoista. Täytyy kyllä myöntää, että maku oli jotakin mitä ei ollut juuri aiemmin saanut ja se vain parani mitä enemmän söi.

Risottoa tuli sen verran reilusti että päätin tehdä lopusta kurpitsariisipiirakan. Murotaikinapohjaan risoton loput ja päälle voimakasta cheddarjuustoa. Ja vaikka risotto on ruokana semmoinen, ettei se toisena päivänä oikein toimi, tässä se kuitenkin toimi hyvin.

Viimeisin ruoka oli makea kurpitsakakku. Kurpitsan lisäksi makua toivat kuivahedelmät, kardemumma, kaneli sekä neilikka.

Seuraavaksi pitäisi kokeilla ainakin kurpitsalasagnea. Täydellinen kurpitsakeittokin on vielä hakusessa.

Katkarapurisotto

Risotto on helposti yksi arkiruokien sankareista. Helppona ja verrattain nopeana ruokana sitä tulee tehtyä säännöllisesti. Kuitenkin siinä(kin) on ulottuvuuksia, joita ei tiennytkään olevan ennen kuin saa maistaa sitä "parasta".

Minulle katkarapurisoton esikuva tulee Ligurian alueelta merenrantaravintolasta Italiasta. Tämä versio pääsi lähimmäksi esikuvaansa, lähinnä liemen ansiosta. Liemi oli puljongin katkarapu demi-glazea. Vinkki laimennetun demi-glazen käyttöön tuli Keittiöelämän pitäjältä. Mutta vaikka oltiin lähimpänä esikuvaa, matkaa on vielä turhauttavan maljon. Paikallisten raaka-aineiden kanssa on hankala kilpailla. Iskostuukohan siitä meri-ilmastakin mineraaleja suoraan ruokaan paikallisten viinien lisäksi - kyllä varmaan. Noh, hyvää risotto joka tapauksessa oli.

Tillilohifetapiirakka

Piirakat ovat olleet meillä jo pitkään pastan ohella suosituimpia arkiruokia. Piirakan täytteeksi voi pistää miltei mitä vaan, kunhan vähän miettii etteivät maut kauheasti riitele. Tässä piirakassa halusin käyttää viimeisiä kesän tillejä - ja runsaasti. Itseasiassa, tillin ollessa niin hieno yrtti kuin se on, ajatuksena oli pistää vähän liikaa tilliä. Voiko sitä olla liikaa?

Lohi ja tilli olivat pääainekset. Lisänä tuli omaa paprikaa sekä papuja. Päälle kuutioin fetajuustoa. Täytteeseen tuli vielä maustettu muna-kermaviiliseos. Pohja oli normaali itsetehty murotaikina. Nelisenkymmentä minuuttia parisataa-asteisessa uunissa toi kivan värin pintaan.

Ei sitä tilliä liikaa ollut, vaan ihan sopivasti. Suolainen feta toi mukavan lisän tillin ja kalan klassikkomakuyhdistelmään. Hyviä kesämakuja.

BTW. Tämä ruoka tuli tehtyä jo muutama kuukausi sitten, mutta ei vaan tullut julkaistua.