Pääosassa ranskalainen luomukana

Stokmannilla harhaillessa törmäsimme herkussa ranskalaiseen luomukanaan. Päätimme testata väitteet, mitä näkee monissa ruokakirjoissa, että kunnon luomukana on hintansa väärtti. Testaus on ollut jo jonkin aikaa ajatuksissa, mutta harvoin keskustassa käyvänä ei kunnon luomukanaa oikein meinaa saada. Normaali broileri onkin harvoin meillä menulla kun takaraivossa vilkkuu välittömästi kuvat tehotuotannon huonoista puolista.

Ohjeista sen verran, että seurailin pääosin Nigel Slaterin "Konstailematonta kanaa" ohjetta kirjasta Appetite. Rintalihojen kohdalle nahan alle tungin sitruunankuoresta ja salviasta tekemääni maustesilppua. Vatsaontelon maustoin suolalla ja täytin sitten sitruunanlohkoilla ja lopulla maustesilpulla. Sidoin kanan taas kiinni. Pinnalle suolaa ja öljyä sekä salviavoita. Uuni 200 asteeseen. Asetin kanan muutaman valkosipulin kynnen päälle valurautapannulle kastiketta silmällä pitäen. Kypsennysaika tuli niin ikään Nigelin kirjasta, eli 20 min 500g kanaa kohti + 30 min. Kanamme painoi 1,45 kiloa, joten noin 90 minuuttia. Siirsin kanan puolen tunnin jälkeen alimmalle tasolle kun rintanahat alkoivat saada turhan nopeasti väriä. Tasan puolentoista tunnin päästä kana vetäytymään ja kastikkeen tekoon. Muussasin pehmenneet valkosipulit sekaan ja irroittelin muita kastikeaineksia pannusta vermutilla. Kermaa oli hieman lisättävä tasapainottamaan hapokkuutta. Salviaa vielä perään. Kanan lisäksi teimme vain raikkaan tuoresalaatin rucolalla ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Kana oli oikein kypsää ja esimerkiksi koivista lihat irtoilivat luista melkein kosketuksesta. Rintalihojen päällä ollut maustesilppu oli pitänyt lihat mukavan mehukkaina. Sitten se maku. Tosi hyvää - varsinkin koipien "drumstickit" ja ruoka tuli ahmittua melkoiseen vauhtiin. En muista milloin olisin kanannahkaa viimeksi syönyt, mutta nyt tuli mutusteltua tyytyväisenä rapsakkaa rintalihanahkaa. Kastike oli melkoisen tiukkaa sellaisenaan, mutta kappas - toimi täydellisesti kanan kanssa. Luomukanaa on ehdottomasti ostettava lisää. Ja mukava taas palata kanareseptien pariin, mitä on tullut pitemmän aikaa ohitettua lukiessa ruokakirjallisuutta.