Ensinnäkin kirjassa julistettiin, ettei kotioloissa ole valurautapadan voittanutta, mitä tulee kosteuden säilyttämiseen paistumisen alussa. Itse olen roiskinut vettä uuniin, mutta ei se ole yhtä hyvä keino. Pata on tullut jäädäkseen.
Toinen oivallus liittyi juuren herättelyn vaiheisiin. Testasin taannoin sitä, etten juurikaan herätellyt juurta ennen taikinan tekoa ja jälki oli sen näköistä kuin leivät olisivat räjähtäneet uunissa. Maku oli myös melko mieto. Toisella kertaa tein taikinan, kun juuri oli kohonnut huippuunsa. Leivät onnistuivat hyvin, mutta eivät olleen niin happamia kuin toivoin. Kolmannella kerralla tarkastelin juurta tarkkaan, että happoja olisi kehittynyt riittävästi, ja sitten taikinan tekoon. Maku oli heti voimakkaampi.
Kolmas oivallus ei niinkään ole oivallus vaan se, että ostin muutaman halpiskorin missä leipiä on kätevä kohottaa hengittävässä astiassa ja siirtää pataan paistettaessa. Hyvä sijoitus muutamalla hassulla eurolla. Näissä tuli liinatkin mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti