Naurista ja romainekääröjä

Omasta maasta nousi tällä kertaa naurista. Sen kanssa päätin kokeilla jenkkiläisessä grillausohjelmassa näkemääni ohjetta. Mozzarellapala kääritään pancettaan paahdettujen pinjansiementen sekä basilikan kera ja paketti kääritään vielä romainesalaatinlehteen. Sitten paahdoin nauriit ja kääröt pihagrillin parilalla. Romainekääröistä tuli heti vakiogrillauskamaa - suosittelen.

Savulohikurkkukääröt

Vaimo päätti kokata lounaaksi savuloheen käärittyä omaa tuorekurkkua sekä kermaviilikastiketta. Kastike oli maustettu kapriksilla, ruohosipulilla, kurkulla ja sitruunalla. Ohessa perunoita ja tuoresalaattia. Hieno nauttia ruoka-annosta, josta valtaosa aineksista on omaa tuotantoa.

Papupasta

Pavut tuottavat mukavasti satoa ja päätin kokeilla pelkkää papua pastan kera. Normaalisti pavut keitettäisiin, mutta nyt paahdoin papuja hieman pannulla valkosipulilla maustetussa öljyssä. Sitten lisäsin mukaan lähes valmiin pastan imemään makuja. Päälle hieman persiljaa. Äärimmäisen helppoa.

Pyde eli Pyttipannu

Blogin nimikkoruoka ei anna paljoa odottaa, mutta kuten moni muukin "perinneruoka", käsitettä voi venyttää mielin määrin.
Tällä kertaa Stockmanin herkun lihatiskistä löytyi italialaisen fumagallin salamia ja espanjalaista chorizoa. Tämä epäpyhä liitto toimisi pyden lihapuolena ja toivottavasti toisi mukanaan täyteläisen maun.
Oman kasvimaan perunat ja punajuuret pistetään pehmenemään chilillä ja valkosipulilla maustetussa voi-öljyseokseen. Mukaan tietenkin sipulia. Sitten lihat ja mausteeksi sormisuolaa ja rutkasti timjamia. Haudutellaan ja nautitaan kylmän oluen kera.

Peruna-rosmariinipizzetta

Italian-matkan aperitiivitarjoilujen innoittamana teimme lounasaikaan pikkupurtavaa. Ostamassani pikkuherkkukirjassa oli näiden pikkupizzojen ohje, jossa oli vain peruspizzataikina, perunasiivu ja rosmariini - ei kuulostanut kummoiselta. Jouduin lisäämään taikinaan 25% enemmän jauhoja ennen kuin se tuntui hyvältä. Nostatuksen jälkeen kaulitsin ohuen plätyn ja päälle raakoja pottusiivuja sekä hieman sipulia ja chiliä. Lopuksi oliiviöljyä ja sormisuolaa.



Erittäin toimiva resepti - tätä täytyy varioida. Seuraavaksi voisi koittaa italialaistyylistä pizza bianca formaggio, missä on vain vähän juustoa siellä täällä.

Villilohta, punajuurta ja kanttarelleja

Tämä ateria oli hieman sekametelisoppaa. Ensinnäkin marketin kalatiskillä oli tarjolla kotimaista villilohta - taitaa olla ensimmäinen kerta. Pakkohan sitä oli koittaa. Omasta kasvimaasta nousi ensimmäisiä omia punajuuria sekä kesän viimeiset pak choit. Menu tuli täyteen kun päivälenkillä löytyi vielä hieman kanttarelleja. Punajuuret paahdoimme foliossa uunissa Jamien tapaan, muut valmistuivat pihagrillin parilalla.

Papua ja pottua muikun kera

Jatkoimme keveällä linjalla ja nostimme hieman perunoita lämpimään peruna-papusalaattiin. Marketin komeat muikut antoivat aterialle hieman lisää tukevuutta.

Kesäkurpitsaa, herneitä ja sitruunapastaa

Matkan aikana puutarha oli rehahtanut siihen malliin, että ei ollut vaikea miettiä mitä tekisimme ruoaksi. Kesäkurpitsa ja tuoreet herneet olivat mukavan raikas ateria. Pääsimme samalla käyttämään ostamaamme uutta italialaista oliiviöljyä. Jälkkäriksi mansikoita.

Alassio, Italy

Täytyypä sanoa, että olipa onnistunut loma. Paikka oli kuin meille tehty - rentoa menoa, hyvää ruokaa ja aurinkoista meri-ilmastoa.



Aamupäivällä sai vielä cappucinon. Italialaiseen tapaan iltapäivällä tarjotaan espressoa.



Oman osansa rentoon meininkiin tuli paikallisesta tavasta viettää siestaa ja nauttia aperitiivit ennen illallista. Tämä järjestely sopi hyvin meillekin.

Viimeinen tango Alassiossa

Houkuttelin viimeisenä päivänä seurueemme ottamaan lounaaksi pizzaa, mikä oli onnenkantamoinen sillä tässä ravintolassa olikin ihan älyttömän hyvät pizzat. Pohja oli tarpeeksi ohut ja älyttömän rapsakka. Tomaattikastike on pehmeä, mikä ei ole ihme kun on maistanut paikallisia salaattitomaatteja. Mukana oli vielä savustettua miekkakalaa. Vaimo ja käly ottivat pizzaa, jossa oli tryffelioliiviöljyä mausteena - melkein iski annoskateus :)



Matkanjärjestäjä oli maininnut yhdeksi paikalliseksi herkuksi fritto miston, eli sekalaisia meren herkkuja friteerattuna. Kokeilimme sitä illallisella. Jos friteeraus on saanut kyseenalaista mainetta halvoista kiinalaisravintoloista, niin täällä sitä pelkoa ei ollut. Benissimo.



Viimeisen illan päätteeksi kävelimme rantakatua, nautimme drinkit ja kuuntelimme meren aaltoja sekoittuneena Buddha Bar -klubimusaan. Buona notte, huomenna kotiin.

Meren herkut - Osa XX

Italia on omavarainen riisin suhteen, jota kasvatetaan pohjoisen tasangoilla ennen vuoria. Olen risoton ystävä, ja mielestäni sen valmistus onnistuu kotonakin. Täytyy kuitenkin myöntää, että lounaalla tilaamani risotto oli omalla tasollaan. Risotto Calamari oli suussa sulavaa. Erityisesti kiehtomaan jäi täydellinen koostumus. Ymmärsin todella mitä al dente tarkoittaa.



Illalliseksi oli jälleen äyriäisiä, nyt grillattuja. Puhuimme jälleen kuten monesti aiemminkin, kuinka äyriäiset ovat täällä pehmeitä ja maukkaita. Kunnon lähiruokaa.



Vaimoni valitsema jälkkäri oli kuvan arvoinen. Amaronekeksin, paikallisen hunajan ja semifreddon yhdistelmä toimi loistavasti.

Filettä ja Verdiä

Matkan harvoja liharuokia nautittiin pizzapaikkana mainostetussa ravintolassa. Kyllähän rannikkokaupungin kokeilta liharuoatkin onnistuvat, kuvissa vuohivartaat ja sekä sisäfile.



File on kuvassa valitsemani laardin peitossa, kyllä luit oikein - laardin. Kyytipoikana tarjottiin kolmea erilaista papua sekä älyttömän hyvät paistinperunat.



Ja kun käly vielä bongasi viinilistalta oikean helmen, sai illallinen hienon päätöksen. Tämän jälkeen vietimme iltaa vielä kaupungilla, jossa oli joka ilta jonkinlaista tapahtumaa. Tänä iltana oli kuoromusiikin vuoro. Nautimme illan päätteeksi vielä hyvää viiniä kuunnellen Verdiä.

Genova ja pesto genovese

Tämän paikan ruoka jätti ensimmäisellä kerralla niin suuren vaikutuksen, että oli pakko palata. Ravintola on pieni ja menu on tyyliä "päivän pasta, päivän salaatti". Genova on kuuluisa pestostaan ja sitä sai nytkin. Taisin kiillottaa lautastani vartin viimeisellä leivänpalallani.

Meren herkut - Osa 3

Mustekalacarpacciota maistoin ensi kerran Madeiralla. Miten äyriäiset ovatkaan pehmeän makuisia.



Enpä ole koskaan syönyt näin hyvää grillattua munakoisoa. Pehmeää ja maistuvaa. Jotenkin omista versiosta on tullut enemmän tai vähemmän kitkeriä. Ennen tätä luulin, että en ehkä pidä munakoisosta - wrong!



Äyriäisannokset dominoivat paikallisten ravintoloiden menuja, ja hyvä niin. Valitsin tämän annoksen sen perusteella mitä eräs rouva viereisessä pöydässä nautti kun tulimme sisään. Annoksessani oli jonkinlaista meritursasta ja hieman tulista salsaa - yhdistelmä oli oikein toimiva.

Viinilistoilla oli tietenkin myös italialaisia viinejä. Valitsimme usein paikallisia viinejä Ligurian molemmista rypälelajikkeista.

Aperitiivin kautta illalliselle

Italiassa on hauska tapa tarjota mitä hienompia ja makoisampia naposteluja tilatun aperitiivin kanssa. Rentoa musiikkia, meren aaltojen ääntä, kauniita ihmisiä ja hyvää seuraa. Lomafiilistä.

Leikettä naapurikylän tapaan

Valitsin lounaaksi leikettä naapurikylän tapaan valkoviinikastikkeessa. Tarjoilija vielä tarkistaa turistilta, että ymmärtääkö hän mitä tilaa. "Si si". Eli valkoista kalaa, ei muuta - muuta ei tarvita. Valkoviini oli paikallista.

Meren herkut - Osa 2

Alkupalaksi simpukoita ja pääruoaksi kalalautanen. Paikka oli pieni ja tupaten täynnä oleva rantaravintola. Valitettavasti ehdin syödä pääruoan ennenkuin muistin dokumentoida :)

Frutti di Mare

Ensimmäisen kosketuksen Alassion ruokakulttuuriin tuli rantaravintolassa kun tilasin mielestäni tylsimmän annoksen spaghetti Frutti di mare. Ja kas, tästä on tylsyys kaukana. 12 euron hyvä sijoitus.

Pinaattikeitto

Pinaattisadosta voi nauttia vielä hetken, joten päätin, että tekisin perinteisen pinaattikeiton. Googlasin hetken blogeja ja niiden perusteella tuntui, että hyvä lopputulos tulisi keskittymällä suurustamiseen ja hauduttamiseen. Pakollinen persoonallinen silaus tuli kirvelistä. Muita mausteita oli vain muskottipähkinä ja valkopippuri.

Seuraava oikea ateria nautitaan toivon mukaan Italiassa :-D
Tune in for updates.

Saag Aloo - Curry

Vaimo bongasi Carol Kleinin kirjasta hauskan curryreseptin, jonka ainekset löytyivät suurimmaksi osaksi omasta kasvimaasta.

Paahdetaan mausteita, nigellan siemenet, sinapin siemenet ja jeera, pannulla kunnes alkavat pomppia - siis oikeasti pomppia rajusti :) Mukaan shalottisipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili. Lopuksi pinaatti ja perunat. Höystimme vielä ohjetta grillaamalla mukaan kampasimpukkaa.

Mustikoista on moneksi

Aamupäivällä vaimoni päätti, että lähdemme koko perhe tänään mustikkaan. Mustikoita löytyikin hyvin sillä jo tunnin poiminnan jälkeen meillä oli tarpeeksi. Tarpeeksi mihin - no mustikkapiirakkaan tietysti :)

Muuten perinteinen piirakka, mutta päällyksessä on hieman vaniljasokeria. Ja johtuiko marjojen tuoreudesta, mutta lopputuloksessa oli tavattoman pehmeä mustikan maku.



Eikä siinä kaikki. Viime kesänä saimme Paakarissa älyttömän hyvää mustikkaleipää, jota ostin vielä kotiinkin. Sen innoittamana teimme mustikkaleipää. Muuten normaali litran taikina, mutta mukaan tuli 3 desiä mustikkaa. Taikinasta tulee 4 leipää.

Broilerinmaksaa ja kirveliperunoita

Olemme vaimon kanssa suuria maksan ystäviä. Tänään teimme broilerinmaksaa. Oman kasvimaan shalottisipulit olivat juuri ja juuri tarpeeksi isoja, jotta uskalsin yhden ryppään vapauttaa arvoiseensa toimeen. Pannulle ensin sipulit kirnuvoihin kuullottumaan ja maksa perään. Kypsyysaste on täydellinen, kun maksa on hieman pinkki sisältä. Maksan kanssa nautimme kirvelillä maustettuja omia pottuja ja tuoresalaattia.

Lomalle

Kerroinko jo, että loma alkoi :)



Ehdimme viimein juhlistamaan alkanutta lomaamme. Skumppa olikin jo kaapissa odottanut sopivaa hetkeä. Nyt kyytipojaksi löytyi omia mansikoita sekä Kangasalan Paakarin valmistamaa näkkileipää.

Kanaa ja Cashewpähkinöitä

Parilalla friteerattu possu oli niin hyvää, että vaimon vinkistä koetin samaa kanalla. Rintafileestä ohuita pötköjä. Frittitaikina oli taas hyväksi testattu pelkkä maissijauho. Käännellään kuumalla parilalla kunnes saavat kauniin sävyn. Pähkinät paahdettiin omalla kuivatulla chilillä terästetyssä seesamöljyssä.
Lopuksi al dente pak choit, kanat ja pähkinät vielä parilalle, että maut sekoittuvat. Mukaan valmistin luonnonjugurttia, joka oli maustettu kevyesti currytahnalla ja soijakastikkella.

Kofta Kebab & Fresh Salad Wrap

Loma alkoi! Edessä 6 viikkoa rentoutusta ja tietysti kokkailua.



Nyt kun on tullut grillattua lähes jokaisena heinäkuun päivänä, niin tänään toteutin viimein näkemäni Jamien reseptin, jota hän kutsuu ytimekkäästi kebabiksi. Eli jauhetaan lammasta ja maustetaan se timjamilla, kuminalla, chilillä ja pistaasipähkinöillä. Tämä massa puristellaan sormen paksuiseksi vartaiden ympärille ja grilliin. Lammas, raikas salaatti sekä maustettu luonnonjogurtti nautitaan tortilla wrappipaketista. Hauskana yksityiskohtana on sipuliviipaleiden "kesyttäminen" sitruunamehulla.

Fish & Chips - Part 3

Kun suvussa on parikin kalastajaa on pakastin aina täynnä kalaa. Haukea on kätevä jauhaa pulliksi tai pihveiksi. Massan voi maustaa käytännössä miten vain. Villein makumaailma tuli kun pullat saivat itämaisen sävyn alkaen kookosmaidosta ja chilistä.

Nyt noudatin perinteisempää kaavaa jonka lueskelin taannoin Nigel Slaterin "The Kitchen Diaries" -kirjasta - eli kunnolla tilliä. Päätin vielä kiinteyttää massaa jauhamalla pari palaa hapankorppua mukaan.

Lämmin perunasalaatti halloumilla

Lämmin perunasalaatti on kyllä kotiviljelijän paras resepti. Siihen kun voi pistää melkein mitä vaan oman kasvimaan tuotosta. Tällä kertaa pottua, retiisiä, rucolaa ja salaatteja. Piristin lopputulosta vielä grillaamallani halloumilla. Hyvää.

Tulee vaan syötyä liikaa.

Possua ja Pak Choita

Selailin taannoin Aasialaista keittokirjaamme, siis sitä oranssia joka löytyy varmaan jokaisen hyllystä, ja bongasin simppelin reseptin pak choille. Korvasin naudan possulla, jota olen onnistuneesti aiemmin friteerannut grillimme parilalla (A wok - kesäkuussa).

Kun possut ovat mukavan rapsakoita, ne siirretään sivuun ja Pak Choit parilalle. Tein yksinkertaisen kastikkeen (soijakastike, valkoviinietikka, öljy ja pikkuisen ketsuppia) jonka kaadoin perään. Lopuksi possut sekaan. Pak Choi on hyvä kun se on vielä täyteläisen vihreä. Tätäkin on pakko tehdä uudestaan.

Pinaattipiirakka

Pinaattimme ollessa vielä mitä hienoimmassa sadossa, päätin tehdä oman sovellukseni pinaattipiirakasta. Vinkkejä löysin Jamie at home "Spinach Tart" -ohjeesta. Olemme aiemmin käyttäneet paljon fetaa, jonka nyt korvasin pienellä määrällä aurinkokuivattua tomaattia ja pekonia. Lisäksi käytin täytteeseen mukavan kimpaleen Juustosopista ostamaani tujua englantilaista cheddaria. Viimeinen persoonallinen silaus tuli kun yritin tehdä piirakasta mahdollisimman ohutta ilman että siitä tulisi kuiva. Hyväähän se oli.

Grillikanaa ja perunasalaattia

Onneksi sunnuntaina pääsi taas grillaamaan. Olin marinoinut kanan rintafileitä vakuumimarinoijassa kolmisen tuntia. Perusmarinaadiin kuului tuoreita yrttejä kuten oregano, rakuuna, timjami, sekä ruohosipuli, oljy ja valkoviini. Taisinpa puristaa mukaan vielä limeäkin.

Oheen teimme lämpimän perunasalaatin omista varhaisperunoista.

Grillipizza...melkein

Lauantain sää onnistui pilaamaan suunnittelemani grillipizzan valmistuksen. Jonkun aikaa sitten näin lehdessä artikkelin, missä eräs ammattikokki kertoi bravuurikseen grillipizzan. Asian teki vielä mielenkiintoisemmaksi se, että hän kehui grillipizzaansa paremmaksi kuin vastaava kiviuunissa valmistettu - aika kova väite varsinkin kun artikkeli ei sisältänyt mitään ohjetta.

Mutta sen verran vettä ripotteli että päädyimme tekemään ruoan sisällä. Täytteeseen tuli mozzarellaa, jättikatkaravunpyrstöjä ja rucolaa. Tomaattikastike ja rucola olivat oman maan tuotoksia.

Fish & Chips Part 2

Glorian Ruoka & Viini -lehden viime numeron "parhaat grilliherkut" -artikkelin innoittamana grillasimme jälleen kalaa. Jotenkin se dijonsinappi-rosmariinikuorrute jäi heti selaillessa mieleen.



Tämän lisäksi lehti suositteli lisukkeeksi varhaisperuna-pekonivartaita. Vaimo tarkisti tasan 2 kk sitten kylvämäni varhaisperunapenkin josta löytyikin jo iloisia lähes kuorettomia pottuja. Vartaat tarjoiltiin rucolapediltä sinappirosmariinilohen kanssa.

Kyytipojaksi suositeltu argentiinalainen chardonnaykin löytyi jääkaapista :)