Mustatorvisienilammaslihapullat

Nyt on hyvä sienivuosi. Kävimme viikonloppuna molempina päivinä sienimetsällä. Saaliina kanttarellejä, mustatorvisieniä sekä mustavahakkaita. Ja ei kun sienikirjasta valitsemaan reseptiä.

Lampaanliha kenillä jauheeksi ja mausteet sienien kanssa sekaan. Sitten pannulla hyvä väri pintaan. Oheen vaimo kaivoi puutarhasta omia perunoita, nauriita sekä punajuuria. Juurekset lohkoiksi, suolaa ja pippuria mausteeksi sekä vähän oljyä päälle. Perunoihin lisäksi vähän rosmariinia. Sitten uuniin paahtumaan. Lisäsin mukaan vielä omaa paprikaa lohkoina viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.

Onnistui hyvin. Lihapulliin tuli hyvä makujen tasapaino ja uunilohkojuurekset on vaan loistava lisuke.

Grillikylki

Grillikylkeä eli ribsejä ei olekaan vielä tänä kesänä tehty. Löysin taannoin marketista sellaistä kylkeä missä luurivistön päällä on vielä extra lihakerros, eli kylki on tuplapaksu. Olen jo aiemmin tehnyt Hansin ohjeen mukaan grillikylkeä missä liha marinoidaan, keitetään mausteliemessä sekä lopuksi marinoidaan ja käristetään grillissä. Tällä tavalla saadaan todella kypsää lihaa mistä luut voi noukkia irti.

Nyt koitin samaa tapaa mutta keittämisen sijasta uunissa kypsyttämistä. Marinadi pintaan ja folion alle 180 asteiseen uuniin puoleksitoista tunniksi. Lopuksi grillin käristystä. Sää pilasi ulkogrillauksen, joten käytin uunin grillivastusta.

Lopputulos oli oikein mehevä grillikylki, mutta kyllä ulkogrillissä tulee parempi käristyksen aromi.

Makkaraa ja majoneesia

Pakastimesta löytyi vielä satsi omia makkaroita. Oheen kaivoimme muutaman perunan ja kasvimailta salaattiaineet. Lisäksi tein Nigel Slaterin ohjeella omaa majoneesia.

Oliko aloittelijan tuuria vai otinko vaarin ohjeen varoituksista, kuten "Mayoinnaise can misbehave terribly if it thinks it can get a away with it", mutta hyvinhän se onnistui. Tosin en vispannut läheskään niin paljon öljyä joukkoon. Maustoin sitruunalla ja pienellä palalla valkosipulia.

Kyllä oma makkara on vaan hyvää. Harvoin on ruoassa näin voimakas täyteläinen maku, jota ei ole keinotekoisesti tehty. Punkkua lukuunottamatta se sitten jyräsi muut maut alleen.

Sipulikeitto ranskalaisittain

Viime Strömsön innoittamana käytimme loput omat shalottisipulit sipulikeittoon. Vaimo teki suurimman homman kun siivosi sipulit keittokuntoon. Kuulotuksen jälkeen haudutin keittoa nelisenkymmentä minuuttia. Kuten Strömsön jaksossakin, en pistänyt keittoon krutonkeja vaan teimme oheen lämpimät voileivät tomaatista, mozzarellasta, basilikasta ja dijonista.

Hyvää keittoa, vaikka sopisi ehkä paremmin kylmemmille ilmoille. Semmoinen asia täytyy tässä tuoda julki, että pitkästä haudutuksesta huolimatta keitto käy ruuansulatuksen päälle, eli en suosittele illaliseksi, jos huomenna on tärkeä palaveri.

Highlandersisäfile

Lähiruokiemme esittely jatkuu. Strutsien lisäksi lähitilamme tuottaa ylämaankarjaa. Ja viime vierailulla mukaan tarttui entrecóteen lisäksi sisäfilettä.
Ostimme lomamme aluksi pullon hyvää toscanalaista punaviiniä ja säästelimme sitä sopivaan tilaisuuteen. Nyt kun liha oli raakakypsynyt jääkaapissa tarpeeksi käytin sitä parilalla nopeasti. File sai vielä vetäytyä hetken foliossa ja seurakseen se sai manteleilla ja valkosipulilla maustettua luomuparsakaalta.

Savulohiparsakaalipizza

Viime aikojen markettien liha- ja kalatiskiaiheisen lehtikirjoittelun varjolla ei ole ollenkaan huono juttu, että suosimme kokonaisia kaloja aina kun mahdollista. Eilen savustetusta kokonaisesta lohesta oli vielä puolet jäljellä ja vaimoni bongasikin sille sopivan reseptin. Savulohiparsakaalipizza. Parsakaalisatoa tuntuu tulevan nyt niin paljon, ettei meinaa keretä syömään. Savulohi ja parsakaali saivat seurakseen mozzarellaa ja omaa rucolaa. Pizzapohjan olin kaulinut niin ohueksi, että melkein läpi näkyi. Eiringistä ostetut jauhot ovat todella helppo työstää.

Highlanderentrecóte x 2

Syrjysen strutsitilalta hommattu entrecóte tuli valmistusvuoroon. Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset entrecoteesta, koska aikoinaan sain marketin lihatiskistä aivan käsittämättömät valmistusohjeet joita tietämättömänä noudatin. Tänä kesänä kuitenkin uskaltauduin ravintola Paakarissa maistamaan tätä ruokalajia omistajan kannustuksesta ja sehän oli ihan käsittämättömän hyvää.

Kyljys oli niin iso että söimme sen kahtena päivänä parsakaalin kera. Valmistus oli lihan paksuudesta riippuen puolesta minuutista puoleentoista minuuttiin per puoli hyvin kuumalla pannulla. Ensimmäisen päivän lihat tein parilalla sisällä ja toisena päivänä pihagrillissä. Liha oli ihan käsittämättömän mureaa ja ehkä sen vuoksi kypsennys jäi aavistuksen vajaaksi. Lisäksi täsmälleen saman kokoisten pihvien leikkaaminen on aina haaste. Päälle tuli rakuunalla, salvialla ja valkosipulilla maustettua voita.
Lihan maku oli todella hyvä. Vaimo rankkasi entrecóteen paremmaksi kuin sisäfile. Täytyy hommata lisää ja jatkaa testailua.

Pastahässäkkä

Hässäkkä on yleisnimitys sellaisille aterioille, joissa on aineksia vähän liikaa että aterian nimeäminen olisi mitään mielekästä. Tällä kertaa sienet, pavut ja pekoni ja pastan kera saivat hässäkkä nimen. Ei nimi miestä pahenna eikä tietenkään ateriaakaan - hyvää se oli.

Strutsia, vihanneksia ja salaattia - Part 2

Viime vuonna tuholaiset hävittivät kaikki kaalikasvit. Tänä vuonna näimme vaivaa ja yritimme suojata taimet hyvin. Olen suuri parsakaalin ystävä ja vaimokin tunnusti toivoneensa, että jos joku kaaleista onnistuisi niin parsakaali :)
Nyt vaivannäkö palkittiin ja söimme ensikertaa omaa parsakaalia (calabrese). Toinen juuri valmistunut vihannes oli ufokurpitsa. Lisäksi meillä oli vielä strutsinfileen toinen puoli, joten aterian ainekset olivat ainakin parhaasta päästä.

Parsakaalit höyrytettiin ja kastikkeeksi tuli kasaan keitettyä valkosipulia, chiliä, kirnuvoita ja limemehua. Ufokurpitsoiden sisälle tuli härkäpapua. Strutsipihvit saivat saman käsittelyn kuin eilen. Pippuria ja suolaa. Sitten käytettiin nopeasti kuumalla parilalla.

Taas tuli todistettua, että tuttu kaupan vihannes ei ole samalta planeetalta tuoreen luomutuotteen kanssa.

Tämä oli ehkä paras ateria tältä kesältä.

Strutsia, vihanneksia ja salaattia

Älyttömän hieno lomasää jatkuu. Sen kunniaksi valmistimme strutsia. Leikkasin strutsinfileestä neljä pienehköä pihviä ja maustoin ne pippurilla. Maustumisen aikana vihannekset paahtuivat uunissa. Vajaan tunnin kuluttua lämmitin pihagrillin parilan melko kuumaksi ja pihvit siihen. Minuutti per puoli ja sitten folioon vetäytymään viideksi minuutiksi.

Lisukkeena oli Gardener's world -lehdestä bongattu salaattiohje, johon tuli vihanneksia, tilliä ja sitruunalohkoja.

Strutsinfile on kyllä yksi suosikkilihoistamme. Hyvää lähiruokaa.

Risotto con funghi e piselli

Oma aikani on mennyt pergolan rakentamisessa ja vaimoni oli kokkausvuorossa ja hän päätti tehdä risottoa. Tällä kertaa risottoon tulisi sieniä ja omia herneitä. Pakasteesta löytyi korvasieniä, joita täydennettiin kanttarelleilla. Lopuksi herneet, jotka toivat miellyttävän raikkauden risottoon.

Grillipizzaa...vihdoin

Sää on ollut mielettömän hieno, joten grillausteema jatkuu. Nyt toteutimme grillipizzan, joka on odottanut vuoroaa jo kuukauden.

Taikina oli hieman ainutlaatuinen, koska jauhoina käytin vihdoin "oikeita" tyyppi O jauhoja, jota olen jo jonkin aikaa etsiskellyt (lankomiehelle kiitos vinkistä). Sulatin lisäksi hieman delizia da perlasta ostettua maustettua laardia ja käytin sitä taikinaan.

Kaulitsin taikinasta niin ohuen kuin mahdollista ja kuljetin sen "viikattuna" kuumalle pihagrillin parilalle. Avasin pizzan siinä ja lisäsin kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja sipulia. Taikina oli hieman liian iso parilalle, joten jonkin verran jäi "ryppyjä". Pizzaa ei siis käännetty ja se kuumeni vain toiselta puolelta.

Pizza onnistui hyvin. Riittävän ohut taikina varmisti, että päälliset kypsyivät. Laardin mukanaolo tuo taikinaan mahtavan mureuden. Vaikka pohja oli paikoin erittäin tumma, mutta silti se ei ollut mistään kova.

Pöydässä päälle tuli vielä rucolaa ja oliiviöljyä.

Aamiaskolmioleivät kanttarelleilla

Päätimme kauniina loma-aamuna lähteä hieman pidemmälle aamulenkille ja tarkistaa kanttarellit vakiopaikoiltamme. Sieniä oli jo niin paljon että otimme vain isoimmat. Sitten kokkaamaan aamiaista.



Olemme monesti tehneet munakasta aamulenkillä löytyneistä sienistä, mutta nyt päätimme kokeilla kolmioleipiä. Sienet paahdettiin shalottisipuleiden sekä muutaman speckviipaleen kanssa pannulla. Runsaasti persiljaa. Sitten leipien väliin juuston kera. Uskomattoman täyteläistä.

Kalapullia ja tzatzikia

Teimme jälleen kalapullia pihagrillissä tuliaisina saadusta hauesta. Tämänkertainen makumaailma oli itämainen, eli chiliä, korianteria, inkivääriä sekä limeä.

Tzatziki. Vuonna 2004 lomailimme vaimon kanssa eräässä Kreikan pikkukaupungissa ja pääsimme siellä maistamaan kunnon tzatzikia (muiden ihanien mezejen kanssa), se on siitä lähtien ollut vakiotavaraa kesämenussamme. Ohjekin on hioutunut mielestäni loistavaksi ja osa ansiosta lankeaa varmasti omille kurkuille jotka ovat hieman maukkaampia kuin kaupan. Tzatziki on ihan loistava lisuke lihalle, kalalle ja vihanneksille.

Paahdettua taimenta ja vihanneksia

Pikaisen sukulaisvierailun tuloksena saimme taimenen, joka oli pyydetty Norjan vuonosta. Fileoin kalan ja normaalin tillin sijasta yrtiksi tuli korianteria. Sitten normaali käristys pihagrillin parilalla. Oheen omaa kevyesti paahdettua kesäkurpitsaa ja tämän kesän ensimmäinen fenkoli, joka on terästetty balsamiviinietikalla.

Paahdettuja punajuuria

Silläkin uhalla, että toistan itseäni - teimme jälleen omia vihanneksia. Omia punajuuria paloiteltuna vuokaan ja päälle sormisuolaa, kirnuvoita ja hieman hunajaa. Paahdetaan uunissa noin tunti.
Samalla väkersin Peruspöperöäblogin ohjeen mukaan fetatahnaa (fetaa, valkosipulia, maitoa, öljyä sekä basilikaa). Tahna jättiherkkusieniin, päälle pala pekonia kanneksi ja grilliin.
Pöydässä punajuuriin lisätään vielä hieman genovalaista pestoa.

Frittiä ja vihanneksia

Oman kasvimaan vihannekset tuottavat nyt todella hyvin satoa. Pavut, punajuuret, nauriit ja yrtit kasvavat ihan silmissä. Ei siis mikään ihme, että paahdetut vihannekset olivat päivän menussa. Tähän ruokaan valitsimme kyssäkaalia, kesäkurpitsaa, papua ja juuri sopivankokoiseksi kasvanutta munakoisoa. Oheen teimme vielä, jo kolmatta kertaa, kesäkeittiön parilalla friteerattua possua. Simppeliä luomua.

Piadine

Piemonten sydämessä -blogissa oli taannoin ohje, joka muistutti erään kesän matkasta Bolognaan. Kyseessä on piadine, johon tulee muun muassa laardia. Ostin tamperelaisesta Delizia da Perlasta rosmariinilla ja salvialla maustettua laardia. Ohjeessa tehtiin kilon taikina, mutta itse tein vain viidesosan siitä, joten aineosien suhteet menivät enemmän tai vähemmän arpapeliksi.

Sainkin aikaiseksi pari lättyä, jotka kypsensin pannulla. Sitten toiselle lätylle speckiä, mozzarellaa sekä basilikaa ja toinen lätty kanneksi. Jälleen paahdetaan pannulla, kunnes mozza on mukavan sulanutta.

Lopputuloksena oli maukas leipänen, jonka tekstuuri oli hieman kuivakka. Potentiaalia ohjeessa kyllä on.